tiistai 8. joulukuuta 2015

Joulu on peruttu

8.12.2015

Päivät vierähtää nopeammin kuin haluaisi. Vaikka tänään on vasta kahdeksas joulukuuta, niin tässä elämäntilanteessa se jouluaatto tulee sieltä kuitenkin jo ylihuomenna. Tänään viimeistään menetin fiilikseni koko jouluun, koska laskin että ennen jouluviikkoa on vain kahdeksan arkipäivää, eikä meidän remontti valmistu siiheksi. -.- Eli siivoukset ja koristelut ja kaikki muu jää tänä vuonna pois. Ei toki vituta.
Yritän kuumeisesti keksiä jotain positiivista kirjoitettavaa, mutta on aiheet aika kiven alla. Onneksi keksin sentään jotain eli meidän työpaikan pikkujoulut, jotka olivat siis viime lauantaina. Ruoka ja seura oli hyvää, joten ei mitään valittamista. Itsekeskeisesti tykkäsin myös omista vaatteistani. Mekon tilasin EMP:ltä ja jakun ostin H&M:ltä. Kengät olivat yhdet lemppareistani Iron Fist kokoelmassani, eli sellaiset musta punaiset pääkallokuvioidut IHAN liian korkeat korkokengät. No enhän minä tumpelo niillä osannut kävellä ja ravintolasta kun siirryttiin, niin herrasmiehenä pomo talutti mua koko matkan. En kuitenkaan nyrjäyttänyt nilkkaani, joten loppu hyvin kaikki hyvin! Tarvitsisi ehkä hieman harjoitella kotona ennen kun lähtee baanalle, noh ensi kerralla sitten. Sitten mulla oli vielä mun ehdottomasti lempparit korvikset, jossa roikkuu pieniä punaisia pääkalloa ja joo, pääkallot on mun lemppareita. <3




Koiramessutkin oli viikonloppuna ja harmittaakin ihan hulluna etten päässyt sinne. :( Väsymys ja liika kiire on tyhmää. Mutta onneksi päästiin edes koirien kanssa rämpimään sateiseen metsään. Ei se muuten ois hauskaa ollutkaan, mutta päästiin kokeilemaan mun poikaystävän uutta GoPro kameraa, jonka se sai multa joululahjaks. Ja kyllä mä oon maailman ihanin tyttöystävä ja kyllä, en jaksanut odottaa jouluun asti. :) Mitään telinettä ei olla ehditty vielä hankkia, joten kädessä kannoin koko matkan. Jossain vaiheessa kokeilin laittaa sen Vilin valjaisiin, mutta sei ei menny ihan suunnitellusti. Yritin ladata sitä videotakin tähän, mutta tää nalkutti vastaan, että liian iso tiedosto. Mulla ei vaan nyt suju. :'D


tiistai 24. marraskuuta 2015

Lunta ja härän korvia

24.11.2014


Viikonloppuna tuiskusi ja pyrytti lunta aika lailla. Sähköt pätki useasti lauantai iltana. Sunnuntaina lähdimmekin siis kävelylle ihanan talviseen metsään ja vastaan tulikin aika paljon kaatuneita puita. Tykkään paljon siitä miltä talvi näyttää ja nyt harmittaakin toden teolla kun tuo lumi ainakin meillä tääällä uhkaa sulaa pois. :(  Ja se tietää lisää kuraisia tassun jäkiä eteiseen. Ei sillä että meillä täällä muutenkaan mitenkään siistiä olisi, kiitos tämän ihanan hermoja raastavan remontin.



Lauantaina olimme Vilin kanssa jälleen töissä ja päivä menikin siinä aika sutjakasti. Olemme aiemmin olleet Vilin kanssa kassalla, mutta tällä kertaa olimmekin palvelupistellä ja sekös jos mikä oli ihan kummallista. Vilillä kulu päivä nukkuessa ja järsiessä härän korvaa. Helpommalla ei varmaan tässä maailmassa palkkaa tienata. :D

Projektina minulla on tehdä Vilille työpaikan väreihin sopiva peti ja se on vielä ainakin ihan vaiheessa kuten kuvasta näkyy. Ajattelin laittaa siitäkin kuvaasarjaa myöhemmin tänne.

Huomenna on jälleen koulupäivä ja tehtävä huomiselle vähän vaiheessa. Pitäisi osata ilmeisesti miettiä minkälainen on itse asiakaspalvelijana, mutta mulle tommonen on ihan hirveen vaikeeta. En osaa sillain arvostella itseäni, että missä olen hyvä ja missä tulisi vielä parantaa. Maanantaina käytiin hieman läpitte ensimmäistä tutkinnonosan suunnitelmaa ja pelkässä suunnittelussa on hirveä homma. Stressitaso 100%. Onneksi sentään jotain kevennystä, koska sain täysin pois yhden tutkinnonosan aikaisemman tutkinnon takia. Nyt onkin siis kuuden sijasta vain viisi tutkinnonosaa. Wipii!

Tällä hetkellä muuten jaksaminen on ihan totaali nollassa. Nää remonttiasiat stressaa, koska joka asiassa tuntuu olevan kompastuskiviä ja aikataulut senkun venyy ja venyy.. Onko oikeasti vaan liikaa pyydetty että pääsisi kotona suihkuun ja että saisi siivota kodin puhtaaksi? Onneksi lauantaina pääsemme aloittamaan jo lattian laatoitusta ja siitä ei toivottavasti mene enään kovin kauan että koko helahoito on valmiina.Yritän vain miettiä sitä tunnetta kun pääsee ekaa kertaa omaan suihkuun ja saunaan, kädessä kylmä siideri. Suljen joka mööpelin ja olen suihkussa ainakin tunnin, kaiken tän kärsimyksen edestä. :)

Mun piti tähän ihan jaaritella vielä jotain, mutta en kyllä muista yhtään että mikä. En tiedä mikä ihmeen dementia muhun on nyt lyhyen ajan sisään iskeny. Noh, mutta mä jatkan kouluhommia, joten näkyillään! <3




tiistai 17. marraskuuta 2015

Laiskuus on maailmamme pahin sairaus

17.11.2015


Olen pahoillani siitä etten ole kirjoittanut. Kului aikaa ja sitten tuntui vaan nololta kirjoittaa niin myöhässä. Nyt päätin vain kirjoittaa sitten. Ehkä siksi että on mukavaa purkaa ajatuksia, se helpottaa minua kummasti. Mietin myös sitä stressasinko liikaa sitä mihin tämän blogien tekstien on liityttävä ja se että rajasin sen itselleni liian tarkasti vain koira-aiheeseen. Tuntui vaikealta kertoa vain koirista, koska noh, tossahan ne nököttää :D Jos kukaan nyt ymmärtää mitä meinaan. Mutta se siitä turhasta jaarittelusta.





Mistä siis aloittaisin? Aloitan nyt vaikka siitä että mulla on uus työpaikka! Tai siis uus ja uus, olen kohta ollut jo neljä kuukautta. Tuntui hurjalle vain irtisanoa itsensä, mutta aika vähän niitä edellisessä työpaikassa sai edes tehdä töitä. Loppu ajasta olin uuden sairaalan rakennustyömaalla ja se jos mikä oli ihan kamalaa. Uudessa työssäni viihdyn todella hyvin! Uuden oppiminen on kivaa, kumpa saiskin tunkea tietoa enemmän ja nopeammin, mutta tyhmä pää ei pysy mukana. Ei auta tulla vanhaksi.







Eikä tässä vielä kaikki! Mä opiskelen mun työn ohella itseni merkonomiksi! Kuvan otin edellisenä iltana ennen koulun alkua. Olin kuin ekaluokkalainen ostamassa koulutarvikkeita. :D 
Jännitti ensin ihan älyttömästi, kun ajattelin että siellä on vaan jotain tapoihinsa jämähtäneita mummuja, mutta onneks meidän luokka on ihan best! Alkuun ajattelin että olisin lyhentänyt sen kaks vuotta ehkä yhteen vuoteen, mutta toisaalta, hitaasti mutta varmasti. En halua aiheuttaa itselle enempää stressiä.

Sitten kun sanoin sen stressi sanan, mieleen juolahti meidän ihanan kodin järjetön kaaos. Meillä on tällä hetkellä kylpyhuone remontti meneillään ja siksi kirjoitankin tätä nyt äidin koneella, äidin olohuoneessa katsellessa simpsoneita. Eli kirjoituksissa oleva stressaantunut vivahde tulee ihan vain tästä remontista. Joten älkää ihmetelkö. :)




Sitten siihen elämäni tärkeimpään. Parasta mitä voi olla on se että voi ottaa koiran mukaan töihin. Tai siis,Vilihän on ihan palkattu meille vahtikoiraksi ja saa siitä palkaksi possunkorvia. Phihii. Herkko toimii tietenkin verottajan roolissa ja vie palkasta puolet. :D

Sitten sanon tämän nyt ihan sen takia ettei tulisi mitään sanomista. En muista olenko aikaisemmin kertonut ikinä aikaisempien työpaikkojen nimiä, mutta nyt sen luultavasti tulen sen sanomaan. Joten kerron että jokainen mielipiteeni jonka täällä sanon, on minun omani, eikä se liity mitenkään firmaan jossa työskentelen. Jos joku loukkaantuu siitä mitä tänne kirjoitan, saa suuttua minulle eikä kenellekkään muulle. :)

Mielessäni on paljon askarteluvinkkejä, mutta katsotaan mitä mieleen juolahtaa. Näkyillään!

torstai 23. huhtikuuta 2015

Kuoroharjoituksia ja valokuvia

23.4.2015

Viimeinkin saapuivat eläintenkouluvaukselta tilatut kuvat ja tässä ne nyt on! <3 Kaksi viimeistä kuvaa on siis ihan valokuvapaperilla ja otin kuvat niistä puhelimen kameralla, joten laatu kärsii. Onhan meillä toi skannerikin tossa, mutta en ole mikään tekniikan ihmelapsi. :)
Mun mielestä noista tuli todella onnistuneita kuvia ja kyllä erittäin tyytyväinen. :)


Sitten tähän lopuksi. Joku varmasti miettii mitä ihmettä tarkoitan kuoroharjoituksilla. Noh, minä etsin juutupesta videon, missä koirat ulvoo ja pistin sen soimaan. Ja tässä siis tulos:

video

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Talviturkki veks!

14.4.2015

Tällä kertaa ei puhuta talviturkin jättämisestä järveen, vaan trimmauspöydälle. Kuten joku aika sitten kerroinkin, ostimme trimmauskoneen kotiin ja trimmasimmekin jo Herkon, mutta nyt vuorossa oli meidän pörröinen Vili. :)


Koko homma aloitettiin valitsemalla oikea terä. Jostain toisesta blogista (jota en tietenkään nyt löydä millään) luin kirjoituksen juurikin kotitrimmauksessa, jossa oli ajeltu koneella aika Vilin näköinen koira ja hän oli käyttänyt koneessaan 9mm terää. Marssin siis Musti&Mirri -liikkeeseen ja kävin kyselemässä sopivaa terää ja sieltä löytyi Andis Ultraedge 9,5mm. Hintaa en muista, mutta jossakin neljänkympin paikkeilla se taisi olla.



Kuva lähtötilanteesta:



Tässä siis kuva (yläpuolella)  ensimmäisestä osuudesta ja muistakaa nyt huomioida ettei todellakaan olla mitään ammattilaisia ja tämä oli eka kerta kun kokieltiin itse konetta Vilin turkkiin. Joten jos jokin tekemämme juttu on mennyt ihan metsään, niin saa kommentoida ja olisikin kiva saada palautetta että miten meillä on mennyt.  Mutta alotimme siis ensin ajamalla myötäkarvaan, koska turkki oli todella paksu,eikä terä uponnut sinne kovin hyvin. Päähän ei tässä vaiheessa koskettu vielä ollenkaan.


Tässä kuvassa ollaan turkki ajettu vastakarvaan kaikkialta muualta paitsi päästä ja jaloista. Karvaa oli tässä vaiheessa lähtenyt jo lähes pussillisen verran, joten pidettiin välillä siivoustaukoja ja samalla Vili pääsi jaloittelemaan, kun ei oikein tainut kiinnostaa koko trimmaushomma ollenkaan.


Seuraavassa kuvassa onkin siistitty jo tassuja ja mahaa hieman. Mahan ajoimme 2mm terällä. Myös pää ajettiin lyhyemmällä terällä. Naamaan jätettiin yksinkertaisesti sanottuna kulmakarvat ja parta ja niitä siistittiin hieman ohennussaksilla. Mitään mallia meillä ei ollut, joten muistelimme miltä Vili oli näyttänyt viime trimmauksen jälkeen ja teimme sen pohjalta. Koneella ajoimme siis korvat, "otsan" ja sivuilta  hieman.




Lopuksi unohdin vielä ottaa koko kokonaisuudesta kuvan trimmauspöydällä, mutta tässä muutama kuva, mistä varmaankin saa ajatuksen miltä tämä kaveri nyt näyttää. Tuossa yhdessä kuvassa Vilin ilme kertoo täysin, mitä mieltä hän oli tästä hommasta. :)

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Pulikointia

10.4.2015

Kyllä, tänään polskittiin menemään niin kauan että väsähdettiin. Mutta ehei me missään avannossa sentään uitu, enkä minä uinut ollenkaan, vaikka ei sekään kyllä kaukana ollut. Olimme tänään siis ensimmäistä kertaa käymässä Tampereen koirauimalassa ja koirista päätellen, oli todella onnistunut reissu.

Näin homma eteni:  

- Lähdimme ajoissa ajelemaan kohti Nokiaa ja kotona mukaan pakkasimme mukaan pyyhkeen, Nootie shampoon, pelastusliivit, harjat ja kaksi vedessä kelluvaa lelua. Pyyhettä ei välttämättä tarvitse ottaa mukaan, niitä löytyy myös paikan päältä, jotka ovat muuten tosi imukykyisiä! Shampoo ja liivit löytyvät myös uimalasta ja vesilelujakin näytti olevan iso liuta myynnissä.

- Paikalle kun päästiin, lähdimme kävelemään lähiympäristöön. Lenkki on hyvä alkulämmittely, mutta tärkeintä on kuitenkin että koiralla ei tule hätä sitten uimalassa. Paastota pitää vähintään 4 tuntia. Koirat tulee myös harjata hyvin ennen uimaan menoa, joten harjasimme koirat pihalla.

- Sitten mentiin sisälle ja siellä omaan koppiin. Me kaksijalkaiset otimme kengät ja sukat pois ja kääräisimme hieman housujen lahkeita. Tosin, tästä kerrasta oppineena, ensi kerralla otan vaihtovaatteet. 100 % varmuudella kastuu kaikki vaatteet. Jos ei halua paljain jaloin mennä, voi ottaa mukaan omat sisäkengät, mutta niitäkin löytyy paikan päältä.

- Seuraavaksi koirien kanssa pesupaikalle, jossa pestiin shampoolla mahan alusta ja tassut, jotta hiekkaa ei menisi altaaseen. Lopuksi suihkuteltiin vielä koko koira, mikä nyt ei olisi ollut välttämättä pakollista. Vielä pelastusliivit päälle ennen altaaseen menoa.

- Tämä kohta olikin se mukavin, eli itse uiminen! Ensimmäisellä kerralla on aina uittaja mukana, joka opastaa koiraa ja omistajia, miten koira menee oikein altaaseen. Viliä tarvitsi hieman suostutella, mutta lopuksi se meni todella hienosti. Saimme myös tosi hyviä vinkkejä miten väsyttää hyvin koirat altaassa. Noilla kun tuppaa tuota virtaa riittävän loputtomasti. Eli minä heitin ensin lelun altaan toiseen päähän, josta poikaystäväni heitti sen takaisin kun koirat olivat lähellä. Näin saatiin pidempiä uinteja.

- Vaikka kävimmekin lenkillä ennen uimalaan menemistä, niin Vilillä alkoi maha toimia vasta uinnin loputtua. Onneksi ei sentään altaaseen tullut. Kaiken kukkuraksi Herkko yskäisi tavaraa mahastaan pihalle, joten olimme aika sotkuiset asiakkaat. Onneksi henkilökunta oli todella mukavaa ja tarvikkeet siivoukseen löytyivät myös.

Noin kokonaisuudessaan minä ainakin tykkäsin tästä paikasta todella paljon. Puitteet olivat hyvät, kaikkea oli ajateltu. Erityisesti "pukukopit" oli hyvä idea ja siellä sai myös koiran kiinni, niinkuin myös pesupaikalla. Henkilökunta oli myös todella mukavaa ja avuliasta, sekä valikoima eri tavaroita oli aika laaja. Hintakaan ei mielestäni ollut ollenkaan paha ja toisaalta, mitäpä sitä ei tekisi rakkaan koiransa eteen. <3 Ajattelimme alkaa käymään tuolla kerran kuussa, niin saa lihakset hyvää liikuntaa ja ehdimmekin jo varaamaan ajan ensi kuun kahdeksanteen päivään. Suosittelen ehdottomasti muillekkin tätä paikkaa ja yleisestikkin koirien käyttämistä uimassa. Erityisesti jos on aktiivinen ja vilkas koira, niin tuolla sitä energiaa saa kulumaan. Käyppä tutustumassa heidän nettisivuihin tästä.

PS. Anteeksi kun mitään kuvaa tai videoo en tästä reissusta saanut aikaiseksi. Pelkäsin että kastelen koko kameran, koska itse olin kuin uitettu koiran omistaja.

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Trimmailua kotosalla

30.3.2015

Perjantaina käytiin sitten hakemassa se trimmauskone Musti&Mirri -myymälästä ja lauantaina ensimmäiseksi koekaniiniksi joutui Herkko. Tämä oli ensimmäinen kerta kun ylipäätänsä trimmattiin itse koiria, joten lopputulos ei välttämättä ollut kaikista parhain. Tuli nyt vasta mieleen että olisi voinut kuvailla eri vaiheet läpi, mutta se oli kyllä aika moista sähellystä, joten tuskin olisi mitenkään laadukkaita kuvia tullut. :) Katsottiin kuitenkin ohjeet Suomen kettuterrierit ry:n  sivuilta. Valitse ensin valikosta vasemmasta reunasta Sileäkarvainen kettuterrieri ja sieltä Turkin hoito.

Perus periaate on että siistitään edestä rinta, pulisongit, häntä ja takapuoli. Siinäpä ne tärkeimmät. Mutta tässä siis ensin kuva lähtöpisteestä:


Tosiaan, tarvi olla koko ajan ohjeet esillä, joten siksi tuo tabletti tuossa pöydällä. Tässä kuvassa ei nyt pääse oikeuksiinsa Herkon ihanat "pöksyt", jotka tulevat esiin aina kun päästää turkin kasvamaan. Häntä näyttää enemmän pölyhuiskalta, kuin porkkanalta, jolta sen kai kuuluisi näyttää. Rintakehän karvat ovat myös päässeet villiintymään. Joten tuumasta toimeen! :)

Tässä kuva siitä kun sen pitäisi olla siistimpi:


Pahoittelen heti ensimmäisenä että koko koira on nyt toisin päin tässä, mutta hyvin tästä saa sen peruskuvan. Aloitettiin edestä ajelemalla koneella ja sen jälkeen ohennussaksilla raja häivytettiin. Pulisongit ohennussaksilla. Takapuoli pyörteen keskeltä koneella ja loput taas ohennussaksilla häivyttäen. Häntä lähes kokonaan ohennussaksilla, mutta hännän pää muotoillaan suorilla saksilla. Täytyy varoa ohentamasta kuitenkaan liikaa. Sitten siistittiin vielä vatsa koneella ja suorilla saksilla. Ei loppuen lopuksi kovin vaikea homma, vaikken itse päässytkään kokeilemaan. Koneessa käytimme tosiaan 2mm terää ja tuollahan ei voi tietenkään Viliä ajaa, joten hän saa odotella sen aikaa kun saadaan hommattua 9mm terä. Toivottavasti siis pian koska Vili näyttää aika rähjäiseltä nyt. :D