tiistai 8. joulukuuta 2015

Joulu on peruttu

8.12.2015

Päivät vierähtää nopeammin kuin haluaisi. Vaikka tänään on vasta kahdeksas joulukuuta, niin tässä elämäntilanteessa se jouluaatto tulee sieltä kuitenkin jo ylihuomenna. Tänään viimeistään menetin fiilikseni koko jouluun, koska laskin että ennen jouluviikkoa on vain kahdeksan arkipäivää, eikä meidän remontti valmistu siiheksi. -.- Eli siivoukset ja koristelut ja kaikki muu jää tänä vuonna pois. Ei toki vituta.
Yritän kuumeisesti keksiä jotain positiivista kirjoitettavaa, mutta on aiheet aika kiven alla. Onneksi keksin sentään jotain eli meidän työpaikan pikkujoulut, jotka olivat siis viime lauantaina. Ruoka ja seura oli hyvää, joten ei mitään valittamista. Itsekeskeisesti tykkäsin myös omista vaatteistani. Mekon tilasin EMP:ltä ja jakun ostin H&M:ltä. Kengät olivat yhdet lemppareistani Iron Fist kokoelmassani, eli sellaiset musta punaiset pääkallokuvioidut IHAN liian korkeat korkokengät. No enhän minä tumpelo niillä osannut kävellä ja ravintolasta kun siirryttiin, niin herrasmiehenä pomo talutti mua koko matkan. En kuitenkaan nyrjäyttänyt nilkkaani, joten loppu hyvin kaikki hyvin! Tarvitsisi ehkä hieman harjoitella kotona ennen kun lähtee baanalle, noh ensi kerralla sitten. Sitten mulla oli vielä mun ehdottomasti lempparit korvikset, jossa roikkuu pieniä punaisia pääkalloa ja joo, pääkallot on mun lemppareita. <3




Koiramessutkin oli viikonloppuna ja harmittaakin ihan hulluna etten päässyt sinne. :( Väsymys ja liika kiire on tyhmää. Mutta onneksi päästiin edes koirien kanssa rämpimään sateiseen metsään. Ei se muuten ois hauskaa ollutkaan, mutta päästiin kokeilemaan mun poikaystävän uutta GoPro kameraa, jonka se sai multa joululahjaks. Ja kyllä mä oon maailman ihanin tyttöystävä ja kyllä, en jaksanut odottaa jouluun asti. :) Mitään telinettä ei olla ehditty vielä hankkia, joten kädessä kannoin koko matkan. Jossain vaiheessa kokeilin laittaa sen Vilin valjaisiin, mutta sei ei menny ihan suunnitellusti. Yritin ladata sitä videotakin tähän, mutta tää nalkutti vastaan, että liian iso tiedosto. Mulla ei vaan nyt suju. :'D


tiistai 24. marraskuuta 2015

Lunta ja härän korvia

24.11.2014


Viikonloppuna tuiskusi ja pyrytti lunta aika lailla. Sähköt pätki useasti lauantai iltana. Sunnuntaina lähdimmekin siis kävelylle ihanan talviseen metsään ja vastaan tulikin aika paljon kaatuneita puita. Tykkään paljon siitä miltä talvi näyttää ja nyt harmittaakin toden teolla kun tuo lumi ainakin meillä tääällä uhkaa sulaa pois. :(  Ja se tietää lisää kuraisia tassun jäkiä eteiseen. Ei sillä että meillä täällä muutenkaan mitenkään siistiä olisi, kiitos tämän ihanan hermoja raastavan remontin.



Lauantaina olimme Vilin kanssa jälleen töissä ja päivä menikin siinä aika sutjakasti. Olemme aiemmin olleet Vilin kanssa kassalla, mutta tällä kertaa olimmekin palvelupistellä ja sekös jos mikä oli ihan kummallista. Vilillä kulu päivä nukkuessa ja järsiessä härän korvaa. Helpommalla ei varmaan tässä maailmassa palkkaa tienata. :D

Projektina minulla on tehdä Vilille työpaikan väreihin sopiva peti ja se on vielä ainakin ihan vaiheessa kuten kuvasta näkyy. Ajattelin laittaa siitäkin kuvaasarjaa myöhemmin tänne.

Huomenna on jälleen koulupäivä ja tehtävä huomiselle vähän vaiheessa. Pitäisi osata ilmeisesti miettiä minkälainen on itse asiakaspalvelijana, mutta mulle tommonen on ihan hirveen vaikeeta. En osaa sillain arvostella itseäni, että missä olen hyvä ja missä tulisi vielä parantaa. Maanantaina käytiin hieman läpitte ensimmäistä tutkinnonosan suunnitelmaa ja pelkässä suunnittelussa on hirveä homma. Stressitaso 100%. Onneksi sentään jotain kevennystä, koska sain täysin pois yhden tutkinnonosan aikaisemman tutkinnon takia. Nyt onkin siis kuuden sijasta vain viisi tutkinnonosaa. Wipii!

Tällä hetkellä muuten jaksaminen on ihan totaali nollassa. Nää remonttiasiat stressaa, koska joka asiassa tuntuu olevan kompastuskiviä ja aikataulut senkun venyy ja venyy.. Onko oikeasti vaan liikaa pyydetty että pääsisi kotona suihkuun ja että saisi siivota kodin puhtaaksi? Onneksi lauantaina pääsemme aloittamaan jo lattian laatoitusta ja siitä ei toivottavasti mene enään kovin kauan että koko helahoito on valmiina.Yritän vain miettiä sitä tunnetta kun pääsee ekaa kertaa omaan suihkuun ja saunaan, kädessä kylmä siideri. Suljen joka mööpelin ja olen suihkussa ainakin tunnin, kaiken tän kärsimyksen edestä. :)

Mun piti tähän ihan jaaritella vielä jotain, mutta en kyllä muista yhtään että mikä. En tiedä mikä ihmeen dementia muhun on nyt lyhyen ajan sisään iskeny. Noh, mutta mä jatkan kouluhommia, joten näkyillään! <3




tiistai 17. marraskuuta 2015

Laiskuus on maailmamme pahin sairaus

17.11.2015


Olen pahoillani siitä etten ole kirjoittanut. Kului aikaa ja sitten tuntui vaan nololta kirjoittaa niin myöhässä. Nyt päätin vain kirjoittaa sitten. Ehkä siksi että on mukavaa purkaa ajatuksia, se helpottaa minua kummasti. Mietin myös sitä stressasinko liikaa sitä mihin tämän blogien tekstien on liityttävä ja se että rajasin sen itselleni liian tarkasti vain koira-aiheeseen. Tuntui vaikealta kertoa vain koirista, koska noh, tossahan ne nököttää :D Jos kukaan nyt ymmärtää mitä meinaan. Mutta se siitä turhasta jaarittelusta.





Mistä siis aloittaisin? Aloitan nyt vaikka siitä että mulla on uus työpaikka! Tai siis uus ja uus, olen kohta ollut jo neljä kuukautta. Tuntui hurjalle vain irtisanoa itsensä, mutta aika vähän niitä edellisessä työpaikassa sai edes tehdä töitä. Loppu ajasta olin uuden sairaalan rakennustyömaalla ja se jos mikä oli ihan kamalaa. Uudessa työssäni viihdyn todella hyvin! Uuden oppiminen on kivaa, kumpa saiskin tunkea tietoa enemmän ja nopeammin, mutta tyhmä pää ei pysy mukana. Ei auta tulla vanhaksi.







Eikä tässä vielä kaikki! Mä opiskelen mun työn ohella itseni merkonomiksi! Kuvan otin edellisenä iltana ennen koulun alkua. Olin kuin ekaluokkalainen ostamassa koulutarvikkeita. :D 
Jännitti ensin ihan älyttömästi, kun ajattelin että siellä on vaan jotain tapoihinsa jämähtäneita mummuja, mutta onneks meidän luokka on ihan best! Alkuun ajattelin että olisin lyhentänyt sen kaks vuotta ehkä yhteen vuoteen, mutta toisaalta, hitaasti mutta varmasti. En halua aiheuttaa itselle enempää stressiä.

Sitten kun sanoin sen stressi sanan, mieleen juolahti meidän ihanan kodin järjetön kaaos. Meillä on tällä hetkellä kylpyhuone remontti meneillään ja siksi kirjoitankin tätä nyt äidin koneella, äidin olohuoneessa katsellessa simpsoneita. Eli kirjoituksissa oleva stressaantunut vivahde tulee ihan vain tästä remontista. Joten älkää ihmetelkö. :)




Sitten siihen elämäni tärkeimpään. Parasta mitä voi olla on se että voi ottaa koiran mukaan töihin. Tai siis,Vilihän on ihan palkattu meille vahtikoiraksi ja saa siitä palkaksi possunkorvia. Phihii. Herkko toimii tietenkin verottajan roolissa ja vie palkasta puolet. :D

Sitten sanon tämän nyt ihan sen takia ettei tulisi mitään sanomista. En muista olenko aikaisemmin kertonut ikinä aikaisempien työpaikkojen nimiä, mutta nyt sen luultavasti tulen sen sanomaan. Joten kerron että jokainen mielipiteeni jonka täällä sanon, on minun omani, eikä se liity mitenkään firmaan jossa työskentelen. Jos joku loukkaantuu siitä mitä tänne kirjoitan, saa suuttua minulle eikä kenellekkään muulle. :)

Mielessäni on paljon askarteluvinkkejä, mutta katsotaan mitä mieleen juolahtaa. Näkyillään!

torstai 23. huhtikuuta 2015

Kuoroharjoituksia ja valokuvia

23.4.2015

Viimeinkin saapuivat eläintenkouluvaukselta tilatut kuvat ja tässä ne nyt on! <3 Kaksi viimeistä kuvaa on siis ihan valokuvapaperilla ja otin kuvat niistä puhelimen kameralla, joten laatu kärsii. Onhan meillä toi skannerikin tossa, mutta en ole mikään tekniikan ihmelapsi. :)
Mun mielestä noista tuli todella onnistuneita kuvia ja kyllä erittäin tyytyväinen. :)


Sitten tähän lopuksi. Joku varmasti miettii mitä ihmettä tarkoitan kuoroharjoituksilla. Noh, minä etsin juutupesta videon, missä koirat ulvoo ja pistin sen soimaan. Ja tässä siis tulos:


tiistai 14. huhtikuuta 2015

Talviturkki veks!

14.4.2015

Tällä kertaa ei puhuta talviturkin jättämisestä järveen, vaan trimmauspöydälle. Kuten joku aika sitten kerroinkin, ostimme trimmauskoneen kotiin ja trimmasimmekin jo Herkon, mutta nyt vuorossa oli meidän pörröinen Vili. :)


Koko homma aloitettiin valitsemalla oikea terä. Jostain toisesta blogista (jota en tietenkään nyt löydä millään) luin kirjoituksen juurikin kotitrimmauksessa, jossa oli ajeltu koneella aika Vilin näköinen koira ja hän oli käyttänyt koneessaan 9mm terää. Marssin siis Musti&Mirri -liikkeeseen ja kävin kyselemässä sopivaa terää ja sieltä löytyi Andis Ultraedge 9,5mm. Hintaa en muista, mutta jossakin neljänkympin paikkeilla se taisi olla.



Kuva lähtötilanteesta:



Tässä siis kuva (yläpuolella)  ensimmäisestä osuudesta ja muistakaa nyt huomioida ettei todellakaan olla mitään ammattilaisia ja tämä oli eka kerta kun kokieltiin itse konetta Vilin turkkiin. Joten jos jokin tekemämme juttu on mennyt ihan metsään, niin saa kommentoida ja olisikin kiva saada palautetta että miten meillä on mennyt.  Mutta alotimme siis ensin ajamalla myötäkarvaan, koska turkki oli todella paksu,eikä terä uponnut sinne kovin hyvin. Päähän ei tässä vaiheessa koskettu vielä ollenkaan.


Tässä kuvassa ollaan turkki ajettu vastakarvaan kaikkialta muualta paitsi päästä ja jaloista. Karvaa oli tässä vaiheessa lähtenyt jo lähes pussillisen verran, joten pidettiin välillä siivoustaukoja ja samalla Vili pääsi jaloittelemaan, kun ei oikein tainut kiinnostaa koko trimmaushomma ollenkaan.


Seuraavassa kuvassa onkin siistitty jo tassuja ja mahaa hieman. Mahan ajoimme 2mm terällä. Myös pää ajettiin lyhyemmällä terällä. Naamaan jätettiin yksinkertaisesti sanottuna kulmakarvat ja parta ja niitä siistittiin hieman ohennussaksilla. Mitään mallia meillä ei ollut, joten muistelimme miltä Vili oli näyttänyt viime trimmauksen jälkeen ja teimme sen pohjalta. Koneella ajoimme siis korvat, "otsan" ja sivuilta  hieman.




Lopuksi unohdin vielä ottaa koko kokonaisuudesta kuvan trimmauspöydällä, mutta tässä muutama kuva, mistä varmaankin saa ajatuksen miltä tämä kaveri nyt näyttää. Tuossa yhdessä kuvassa Vilin ilme kertoo täysin, mitä mieltä hän oli tästä hommasta. :)

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Pulikointia

10.4.2015

Kyllä, tänään polskittiin menemään niin kauan että väsähdettiin. Mutta ehei me missään avannossa sentään uitu, enkä minä uinut ollenkaan, vaikka ei sekään kyllä kaukana ollut. Olimme tänään siis ensimmäistä kertaa käymässä Tampereen koirauimalassa ja koirista päätellen, oli todella onnistunut reissu.

Näin homma eteni:  

- Lähdimme ajoissa ajelemaan kohti Nokiaa ja kotona mukaan pakkasimme mukaan pyyhkeen, Nootie shampoon, pelastusliivit, harjat ja kaksi vedessä kelluvaa lelua. Pyyhettä ei välttämättä tarvitse ottaa mukaan, niitä löytyy myös paikan päältä, jotka ovat muuten tosi imukykyisiä! Shampoo ja liivit löytyvät myös uimalasta ja vesilelujakin näytti olevan iso liuta myynnissä.

- Paikalle kun päästiin, lähdimme kävelemään lähiympäristöön. Lenkki on hyvä alkulämmittely, mutta tärkeintä on kuitenkin että koiralla ei tule hätä sitten uimalassa. Paastota pitää vähintään 4 tuntia. Koirat tulee myös harjata hyvin ennen uimaan menoa, joten harjasimme koirat pihalla.

- Sitten mentiin sisälle ja siellä omaan koppiin. Me kaksijalkaiset otimme kengät ja sukat pois ja kääräisimme hieman housujen lahkeita. Tosin, tästä kerrasta oppineena, ensi kerralla otan vaihtovaatteet. 100 % varmuudella kastuu kaikki vaatteet. Jos ei halua paljain jaloin mennä, voi ottaa mukaan omat sisäkengät, mutta niitäkin löytyy paikan päältä.

- Seuraavaksi koirien kanssa pesupaikalle, jossa pestiin shampoolla mahan alusta ja tassut, jotta hiekkaa ei menisi altaaseen. Lopuksi suihkuteltiin vielä koko koira, mikä nyt ei olisi ollut välttämättä pakollista. Vielä pelastusliivit päälle ennen altaaseen menoa.

- Tämä kohta olikin se mukavin, eli itse uiminen! Ensimmäisellä kerralla on aina uittaja mukana, joka opastaa koiraa ja omistajia, miten koira menee oikein altaaseen. Viliä tarvitsi hieman suostutella, mutta lopuksi se meni todella hienosti. Saimme myös tosi hyviä vinkkejä miten väsyttää hyvin koirat altaassa. Noilla kun tuppaa tuota virtaa riittävän loputtomasti. Eli minä heitin ensin lelun altaan toiseen päähän, josta poikaystäväni heitti sen takaisin kun koirat olivat lähellä. Näin saatiin pidempiä uinteja.

- Vaikka kävimmekin lenkillä ennen uimalaan menemistä, niin Vilillä alkoi maha toimia vasta uinnin loputtua. Onneksi ei sentään altaaseen tullut. Kaiken kukkuraksi Herkko yskäisi tavaraa mahastaan pihalle, joten olimme aika sotkuiset asiakkaat. Onneksi henkilökunta oli todella mukavaa ja tarvikkeet siivoukseen löytyivät myös.

Noin kokonaisuudessaan minä ainakin tykkäsin tästä paikasta todella paljon. Puitteet olivat hyvät, kaikkea oli ajateltu. Erityisesti "pukukopit" oli hyvä idea ja siellä sai myös koiran kiinni, niinkuin myös pesupaikalla. Henkilökunta oli myös todella mukavaa ja avuliasta, sekä valikoima eri tavaroita oli aika laaja. Hintakaan ei mielestäni ollut ollenkaan paha ja toisaalta, mitäpä sitä ei tekisi rakkaan koiransa eteen. <3 Ajattelimme alkaa käymään tuolla kerran kuussa, niin saa lihakset hyvää liikuntaa ja ehdimmekin jo varaamaan ajan ensi kuun kahdeksanteen päivään. Suosittelen ehdottomasti muillekkin tätä paikkaa ja yleisestikkin koirien käyttämistä uimassa. Erityisesti jos on aktiivinen ja vilkas koira, niin tuolla sitä energiaa saa kulumaan. Käyppä tutustumassa heidän nettisivuihin tästä.

PS. Anteeksi kun mitään kuvaa tai videoo en tästä reissusta saanut aikaiseksi. Pelkäsin että kastelen koko kameran, koska itse olin kuin uitettu koiran omistaja.

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Trimmailua kotosalla

30.3.2015

Perjantaina käytiin sitten hakemassa se trimmauskone Musti&Mirri -myymälästä ja lauantaina ensimmäiseksi koekaniiniksi joutui Herkko. Tämä oli ensimmäinen kerta kun ylipäätänsä trimmattiin itse koiria, joten lopputulos ei välttämättä ollut kaikista parhain. Tuli nyt vasta mieleen että olisi voinut kuvailla eri vaiheet läpi, mutta se oli kyllä aika moista sähellystä, joten tuskin olisi mitenkään laadukkaita kuvia tullut. :) Katsottiin kuitenkin ohjeet Suomen kettuterrierit ry:n  sivuilta. Valitse ensin valikosta vasemmasta reunasta Sileäkarvainen kettuterrieri ja sieltä Turkin hoito.

Perus periaate on että siistitään edestä rinta, pulisongit, häntä ja takapuoli. Siinäpä ne tärkeimmät. Mutta tässä siis ensin kuva lähtöpisteestä:


Tosiaan, tarvi olla koko ajan ohjeet esillä, joten siksi tuo tabletti tuossa pöydällä. Tässä kuvassa ei nyt pääse oikeuksiinsa Herkon ihanat "pöksyt", jotka tulevat esiin aina kun päästää turkin kasvamaan. Häntä näyttää enemmän pölyhuiskalta, kuin porkkanalta, jolta sen kai kuuluisi näyttää. Rintakehän karvat ovat myös päässeet villiintymään. Joten tuumasta toimeen! :)

Tässä kuva siitä kun sen pitäisi olla siistimpi:


Pahoittelen heti ensimmäisenä että koko koira on nyt toisin päin tässä, mutta hyvin tästä saa sen peruskuvan. Aloitettiin edestä ajelemalla koneella ja sen jälkeen ohennussaksilla raja häivytettiin. Pulisongit ohennussaksilla. Takapuoli pyörteen keskeltä koneella ja loput taas ohennussaksilla häivyttäen. Häntä lähes kokonaan ohennussaksilla, mutta hännän pää muotoillaan suorilla saksilla. Täytyy varoa ohentamasta kuitenkaan liikaa. Sitten siistittiin vielä vatsa koneella ja suorilla saksilla. Ei loppuen lopuksi kovin vaikea homma, vaikken itse päässytkään kokeilemaan. Koneessa käytimme tosiaan 2mm terää ja tuollahan ei voi tietenkään Viliä ajaa, joten hän saa odotella sen aikaa kun saadaan hommattua 9mm terä. Toivottavasti siis pian koska Vili näyttää aika rähjäiseltä nyt. :D

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Linssiluteita

24.3.2015

Pari viikkoa sitten oltiin käymässä Linnainmaan Faunattaressa, jossa järjestettiin "eläinten koulukuvaus". Meidän koirat nyt ei erikoisemmin tykkää olla kuvattavana, joten en itse saa mitään hienoja kuvia otettua, niin ajattelin jättää homman ammattilaiselle. Aika moista hosumistahan se oli, mutta onneksi mukava kuvaaja oli pitkähermoinen, vaikka meidän adhd hauvat siinä remusivatkin. 

Idea on siis sama kun lapsilla kouluissa valokuvaus, josta nimikin tulee. Lähes tulkoon minkä tahansa lemmikin voi kuvauttaa heillä ja kuvaan saa itse valita taustan. Voit lukea lisää täältä. Sieltä löydät esim. seuraavan kuvauspaikan. Kuvaus tuolla paikan päällä oli maksuton, eli maksetaan vain kuvista mitkä otetaan. Ja noita kuviahan saa tilattua lähestulkoon mihin tahansa nyt voi vaan kuvan painattaa, eli jos haluaa käsilaukun haukun kuvalla niin onnistuu.

Tänään sain sitten sähköpostiini ilmoituksen että kuvat olisivat tilattavissa. Kummastakin otetaan pienet taulut, sitten yksi isompi kuva ja yksi kuva digitaalisena, joka varmasti pääsee myös piakkoin tänne blogiin ihailtavaksi. Olin positiivisesti yllättynyt siitä kuinka hyviä kuvia ne olivat. Vaikkakin kuvaus sessio oli mitä oli.

Ollaan tuota Vilin turkkia jo tovin voivoteltu, että kun on päässyt aika pitkäksi kasvamaan ja mietin että pitäisi viedä taas trimmattavaksi. Ei tarvinut kauaa trimmaajaa etsiä, kun poikaystäväni ilmoitti tilanneensa trimmauskoneen ja ohennussakset. Trimmauskoneen osto on ollut jo pidemmän aikaa mielessä, koska sillä säästää pitkän pennin. Jonkun verran olin etukäteen vertaillut Andiksen ja Osterin koneita, mutta koneeksi sitten valikoitui meidän perheen diktaattorin yksimielisellä päätöksellä Andis AGC 2. (klik ) Kirjoittelen tästä sitten lisää, kun olen päässyt ensin kokeilemaan tuota. :)


Päivän mietinnät:

Vaikkakin kevät otti hieman takapakkia tämän päiväisellä lumisateella, niin onneksi ainakin Vili on ehtinyt nauttia täysin rinnoin auringon paisteesta. Sen lisäksi, että Vili tykkää kovasti saunomisesta, myös auringossa makaaminen on aivan ihanaa! Mietinkin juuri tuossa yksi päivä kuinka ihana persoona Vili on kokonaisuudessaan. Nauttii elämän pienistä asioista ja on aina iloinen, mutta osaa myös ottaa hyvän asennon ja vain rentoutua. Jos Viliä sanotaan jo nyt vanhaksi herraksi, niin en osaa kuvitellakkaan minkälainen se on sitten oikeasti vanhana. Ja toivottavasti elääkin terveen ja pitkän elämän. Minä jo pelkään etukäteen sitä päivää kun joudun sanomaan hyvästit rakkaalle ensimmäiselle koiralle.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Kerranhan täällä vain eletään

11.3.2015

Joku voisi ajatella että olen täysin sekopää, mutta elämästä täytyy muistaa välillä nauttiakkin. Kerranhan täällä vain eletään on niin loppuun kulutettu lause, mutta niin paikkaansa pitävä. Useimmiten näin sanoo viisitoista kesäset teinit, jotka paskoo ja sotkee paikkoja, mutta itse tarkoitan tällä juuri sitä itseään. Koskaan ei voi tietää, milloin tämä kaikki päättyy. Saatan saada tappavan sähköiskun töissä tai jäädä auton alle huomenna, kuka sitä tietää. Niinpä siis heittäydyin villiksi ja ostin meille kotiin Pleikkari nelosen ja kyllä, se maksoi maltaita. Tai siis maksaa maltaita, makselen sitä luultavasti pitkään. 


Miksi sitten menin ostamaan tälläisen turhakkeen? Poikaystävälläni on ensi kuun alussa syntymäpäivä ja tämä kyseinen pelipaketti (laite ja peli) sattui olemaan nyt tarjouksessa ja niitä oli vain rajoitettu erä. Joten miksipä ei? Parasta tässä kaikessa oli poikaystäväni ilo, vaikka yrittikin sitä mahdollisimman hyvin peitellä. Yhteentoista asti illalla leikki kuitenkin uudella härvelillään, joten tuskin oli kauhea pettymyskään. :)

Minä en ollut ainut kuka törsäsi eilen. Menimme eilen nimittäin käymään paikallisessa eläinliikkeessä, tarkoituksena ostaa vain pari herkkua pojille illaksi. Mukaan lähti sitten kaksi sorsan räpylää, jotka näyttivät maistuvan todella hyville ja kaksi puuhakuutiota, jotka voi siis syödä, mutta sisälle voi myös pistää herkkuja, jotta touhuttavaa olisi pidemmäksi aikaa.



Herkkujen lisäksi mukaan lähti molemmille pojille uudet kaulapannat. Vilille sininen ja Herkolle musta-valkoinen. Pannat ovat siis MAG merkkiset ja ainakin vaikuttavat todella laadukkaille ja kestäville. Mitään omaa sivua tälle merkille en löytänyt, mutta käykääpäs kurkkaamassa täältä. 

Lopuksi mukaan napattiin nännikumi! Nyt varmasti monelle herää kysymys, että mikä ihmeen nännikumi. Tällä siis lypsetään lehmä, näin lyhykäisyydessään. Tuoksuukin todella hurmaavasti lehmälle ja siitäkös koirat tykkäävät. Ihan kestävä ja hauska lelu koiralle. Todettu meillä jo aikaisemminkin mukavaksi leluksi. :)



perjantai 6. maaliskuuta 2015

Ensimmäinen työviikko

6.3.2015

Ensimmäinen työviikko takana päin! Nyt viimein ymmärrän kuinka vaikeaa on blogin kirjoittaminen kaiken muun ohella. Olen ollut todella väsynyt tullessani kotio, tuntuukin etten ole saanut mitään kotona aikaiseksi. Salikin on jäänyt tällä viikolla kokonaan. No, mutta mukaan on tällä viikolla tarttunut paljon uusia asioita. Jännittävää nyt työskennellä eri firmassa. Kaikista jännittävintä on ollut se kun ei oikein tunne vielä ketään, onneksi firmasta, jossa aikaisemmin työskentelin, on pari tuttua naamaa. Kaikista hauskinta tällä viikolla oli se kun joku oli tuonut töihin mukanaan ihanan ruttunaamaisen koiran, nimeltä Tyyne. <3

Mukavaa seuraa töissä

Tämä viikko on siis mennyt lähinnä ihmetellessä, joten koirien kanssa touhuaminen on jäänyt vähemmälle, mikä harmittaa suunnattomasti. Muutenkin kurjaa jättää lapsukaiset yksin kotiin, kun pitää lähteä itse töihin, mutta kaipa tähän tottuu. Mutta ajattelin kertoa hieman kotona tapahtuneista parannuksista, joista ensimmäinen liittyy ruokailuun. Vili on jo aiemmin osannut odottaa kiltisti ruokaa, mutta nyt sen on oppinut Herkkokin! Miettikää! Meidän adhd koira on oppinut odottamaan jotain! Elikkäs käsken ensin istumaan ja sen jälkeen odottamaan. Sitten lasken kupit maahan ja kupille saa mennä vasta kun sanon "saa ottaa". Ja olen testannut, niin ne odottaa kyllä aika pitkäänkin. Minuutti pari menee helposti. Olen ylpeä äiti. :)

Sitten seuraava parannus mikä tapahtui, ööh, en edes muista koska. Mutta menin tuossa ostamaan meille kotiin oman trimmauspöydän, enkä kadu sen ostoa hetkeäkään. Saimme sen todella halvalla Torin kautta, koska se on sellainen keskeneräinen projekti. Vanha kumimatto oli kulunut loppuun, joten aiempi omistaja oli ostanut uuden, mutta aika ei ollut riittänyt työn loppuun saattamiseen. Ihan toimiva peli, joten kelpaa meille. Pöytä on esimerkiksi ratkaissut kynsienleikkuu ongelman Vilin kanssa. Antaa paljon paremmin leikata kynnet pöydällä kuin esimerkiksi lattialla sylissä. Eikä Vili ole ainoa tapaus, myös Meeli antoi paremmin leikata kotkan kyntensä. Turkin hoitokin sujuu huomattavasti paremmin, joten suosittelen ostamaan kotikäyttöön trimmauspöydän. 

Meeli kävi kyläilemässä


Sitten vielä ihan pakko kertoa viime viikonlopusta. Okei, perjantaina olin kaverini kanssa katsomassa leffaa, joka oli uusin Yö museossa -elokuva. Nauramiselta ei voinut välttyä. :) Mutta sitten lauantaina! Lähdettiin kahden aikaan päivällä ajelemaan kohti Helsinkiä ja Hartwall Areenaa. Olimme siis neljän hengen porukalla liikkeellä ja menimme katsomaan Jokereiden peliä ja ihailimme tätä matsia aitiossa! Todella mahtava kokemus kokonaisuudessaan. Alkuruuaksi syötiin ceasar salaattia ja kylmäsavulohta. Ja kyllä, minä söin kalaa! :) (Jos joku ei vielä tiennyt, en syö kalaa ollenkaan) Maistui ihan pekonille, joten söin puolet kalasta. Pääruuaksi oli jotain todella hyvää lihaa ja jälkiruuaksi syötiin porkkanaleivosta, suklaakakkua ja macarons leivos. Nams! Jokerit tietenkin voitti ja koska kaikki kannattaa jotain jääkiekkojoukkuetta, niin päätin nyt valita oman fanituksen kohteeksi Jokerit. Ja haluan toisaalta kapinoida sitä vastaan, että Tampereen läheisyydessä pitäisi kannattaa Ilvestä tai Tapparaa. Olen myös usein miettinyt että millä se joukkue valitaan, mutta sen saa kai valita ihan oman mielen mukaan. :D Kaiken lisäksi omistan nyt ihan äly hienon Jokerit huivin.

Lainatamineissa :)

Jälkkäri :P


lauantai 28. helmikuuta 2015

Selittelyä

28.2.2015


 Heipä taas kaikki ihanat lukijani! Olen omantunnon tuskissani tässä, koska en ole taas kirjoittanut hetkeen. Yritän yleensä kirjoittaa vähintään kaksi kertaa viikossa, mutta nyt tässä on ollu vähän kaiken näköistä. Ensimmäiseksi, kirjoitin tällä viikolla työsopimuksen (hiphurrei!) ja sen asioisen kanssa olen tällä viikolla kamppaillut. Lähinnä Kela ja työkkäri ongelmia, kuten varmasti kaikilla muillakin työtömillä on niiden kanssa ollut. Toiseksi, olen alkanut käymään salilla, joka on myös aika aikaa vievää touhua ja lihakset on ollu kiitettävän kipeinä (ihan kun se olisi jokin hyväkin syy jättää kirjoittamatta blogiin). Kolmanneksi, minulla on ollut niin sanotusti hieman oma pääkoppa sekaisin tai ei ole ollut hyvä olla, enkä halua kirjoittaa mitään masentavaa tekstiä. Lähinnä tämä neljä kuukautta jatkunut työttömyys on painanut mieltä alas, kun tuntuu siltä ettei ole tarpeeksi hyvä mihinkään. Mutta luulen että tämä tästä pikku hiljaa, kun pääsen takaisin töihinkin ensi maanantaina. :) Kirjoittelen ensi kerralla jonkun järkevämmän jutun, koska nyt halusin vain pyydellä anteeksi ja keksiä huonoja tekosyitä. :P

torstai 19. helmikuuta 2015

30 faktaa meistä

19.2.2015

Tänään ajattelin kirjoittaa meistä tälläisen pienen tietopaketin, jossa kerron pieniä faktoja, joita ette välttämättä meistä vielä tienneet. Aloitetaan siis nuorimmasta:

Herkko 
1. Rakastaa uimista
2. Leikkii kuin kissa
3. Jos erehtyy sanomaan "Ruokaa, ruokaa vatsa huokaa", tämä herra menee täysin sekaisin
4. Hyvin perso siis ruualle.
5. Hyvin haukkuherkkä, jokainen tiellä menijä haukutaan lyttyyn, jos satutaan olemaan pihalla.
6. Lempinimi Lousku tulee siitä kun Herkko usein äänekkäästi louskuttelee hampaitaan.
7. Toinen lempinimi on Tora, joka juontaa juurensa Herkon purukalustosta.
8. Luonto-ohjelmien katselu on kivaa.
9. Kaivaminenkin on mukavaa touhua, varsinkin peiton kaivaminen sängyssä..
10. Kaikki liikkuvat tai ääntä pitävät esineet ovat pelottavia.

Vili
1.Vilin lempinimiä ovat vanhaherra, ransu karvakuono, vilpuri..
2.Välillä vähän liiankin huomionkipeä.
3. Ei pysy auton takapenkillä ilman turvavyötä, könyää muuten väkisin itsensä etupenkille.
4. Saunominen on yksi lempi jutuista
5. Kerjäämisen mestari. Ulina jatkuu kunnes saa haluamansa.
6. Pelkää raketteja.
7. Eikä mopotkaan ole kauhean kivoja.
8. Hyvin teatraalinen tapaus eläinlääkärissä.
9. Pehmolelujen kantaminen ympäri kämppää on tosi kivaa.
10. Murisee ja haukkuu paljon unissaan.

Noora
1. Olen syntynyt sinä vuonna kun Suomi voitti ensimmäisen maailmanmestaruuden lätkässä, elikkäs -95 (tuloksella 4-1 Ruotsia vastaan)
2. Kyllä, tykkään lätkästä, parasta on MM-lätkä (ja paras pelaaja tietenkin Teemu Selänne)
3. Ensimmäinen lemmikkini oli kani ja ennen sitä minulla oli tuliliskoja.
4. Lempisarjojani ovat The big bang theory ja The walking dead
5. Moottoripyöräily on mun juttu.
6. Mulla on todella paha piikkikammo, rokotukset ja verikokeet ovat pahimpia painajaisia.
7. Tykkään irtokarkeista ja mun lemppari on pääkallokarkki, joka täytyy aina syödä tietyllä taktiikalla
8. Olen harrastanut joskus taekwondoa.
9. Lempi televisio-ohjelmat pienenä oli muumit ja pokemon.
10. Oon todella surkea laittamaan ruokaa.


keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Tavallista arkea

18.2.2015


Pääni lyö edelleen tyhjää tämän kirjoittamisen osalta, en oikein tiedä mistä kirjoittaisin, koska meidän päivämme ovat suurin piirtein kaikki aika samanlaisia. Toisaalta mietin että onko se syynä tähän kirjoitusongelmaan se että mietin liikaa mitä kirjoittaisin ja sitten se ei vain luonnistu. Noh, toivotaan että tämän viikon aikana tämä ongelma ratkeaisi.

Maanantaina lähdimme ajelulle, päämääränä taas kerran Kangasalan Musti&Mirri. Meiltä oli treeninamit lopussa, joten niitä lähinnä lähdettiin hakemaan. Alempana kuva ostoksista mitä lähti mukaan. 



Taas kerran otettiin yksi pussi Trick&Treat nameja, tällä kertaa hieman isompia, ihan vain herkutteluun. Treenausnameiksi valittiin tarjouksessa oleva Wagg merkkinen nami. Olivat tarjouksessa viisi pussia viidellä eurolla, joten ei paha ollenkaan. Jokaisessa pussissa on 125g. Kassalta lähti sitten vielä mukaan koirankakkapusseja. Itse en ole niin innokas koiran kakan kerääjä, mutta aina kun koira tekee asiansa sellaiseen paikkaan, jossa se häiritsee muita ihmisiä, niin kerään kyllä. Mutta jos olemme metsässä tai koira menee ihan ojan pohjalle, niinkuin meidän koirat yleensä, niin en lähde sinne ojaan noukkimaan. Siellä se ei ketään häiritse.

Sitten viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä tuo frisbee, joka on merkiltään Zogoflex. Tätä voin todellakin suositella hyvillä mielin kenelle tahansa. Tänään kun olimme jäällä juoksentelemassa, pääsivät koirat koetestaamaan tuon ja ihmettelen miten se kesti kaiken sen retuutuksen. Todella kestävää tavaraa siis. Yllätyin myös siitä, että vaikka tuote on valmistettu Yhdysvalloissa, niin mukana tuli kuitenkin suomenkielinen teksti. Tämä tuote kestää myös konepesun ja kelluu vedessä. Lisäksi se on 100 prosenttisesti kierrätettävä ja täysin myrkytön (ei sisällä BPA-yhdisteitä, eikä lateksia). Tätä frisbeetä löytyi myös pimeässä hohtavana versiona, joka olisi hyvä pimeässä heittelyyn, mutta päivällä se saattaa hukkua lumen sekaan, joten sen takia sitten päädyttiin oranssiin.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Räpiköintiä

15.2.2015



Tänään oli loistava keli lähteä koko perheen voimin ulkoilemaan. Poikaystäväni on odottanut kuin kuuta nousevaa, että pääsisi kokeilemaan uusia suksiaan ja tänään se sitten toteutui. Koska minulla ei suksia ole, taluttelin minä suurimman osan matkasta koiria. Alussa menikin ihan hyvin, mutta jossain vaiheessa Herkko päätti seota ihan kokonaan. Herkko ei erityisesti tykkää liikkuvista esineistä, esimerkiksi haravointi ei onnistu meillä laisinkaan. Joten sukset ja sauvat olivat todella pelottava juttu. En tiedä mistä moinen pelko on tullut ja miten siitä pääsisi mahdollisesti eroon. Normaali arjessa se ei niin haittaa, kun imurointi on Herkon mielestä ihan ok, paitsi jos imuri tulee liian lähelle.
Kokonaisuudessaan oli siis mukava päivä. Käytiin jopa kaupungissa pyörähtämässä XXL liikkeessä Kalevassa ja ostettiin poikaystävälleni alusasukerrasto ja minä sain söpön väriset sukat. Ei siis yhtään turha reissu. :)

Ensi viikolla yritän kirjoittaa jotain oikeasti järkevää ja tehdäkkin jotain järkevää. Kerron aikeistani lisää ensi viikolla, mutta toivon jo sormet ristissä, että suunnitelmani onnistuisi. :)

lauantai 14. helmikuuta 2015

Hyvää ystävänpäivää!

14.2.2014

Koiraa parempaa ystävää on vaikea löytää. Koira iloitsee aina siitä kun tulet kotiin, antaa suukkoja aamulla kun heräät (vaikka näyttäisitkin petolinnun takapuolelta), koira ei ikinä paljasta salaisuuksiasi, koira ei hylkää sinua huonollakaan hetkellä. Koira rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet, täysin pyyteettömästi. Koira ei välitä siitä miltä sinä näytät, eikä arvostele sinua. Se suojelee sinua, kuuntelee murheesi, lohduttaa ja antaa ainakin minulle syyn nousta sängystä.

Halatkaa tänään siis koiraanne ja osoittakaa sille että myös sinä välität siitä. <3


Kaksi maailman tärkeintä. <3

tiistai 10. helmikuuta 2015

Kevättä ilmassa

10.2.2015

 Tänään lähdettiin koko porukalla aamupäivästä hieman ulkoilemaan, kun ilmakin oli niin nätti. Ajattelin että käytämme valoisan päivän hyödyksi ja menemme jäälle, niin saan samalla räpsiä kuvia. Tässä siis muutama otos.:)




Oli todella kivaa köpötellä jäällä auringonpaisteessa, vaikka joissakin kohdissa oli hieman sulaa ja kengät kastuivat. Tuntui jo niin keväiseltä, vaikka nyt on vasta helmikuu. Nähtiin jopa pajunkissojakin jo. Minun mielestäni ei ole edes tullut vielä kunnon talvea, kun ei ole juurikaan pakkasta ja minun uusi, lämmin talvitakki on saanut odottaa naulakossa kylmempiä kelejä. Kiva olisi päästä tänä talvena vielä kokeilemaan sitä lumikenkäilyä ja laskettelemaankin haluaisin vielä päästä. 

Aina elämä ei ole vain auringon paisteessa lenkkeilyä ja herkkujen syöntiä. Eilinen ei sujunut mitenkään ruuan laiton osalta ja tänään saatiin sitten kuulla ne Herkon maksa-arvojen tulokset. Kohollahan ne on edelleen, tosin laskuakin on tapahtunut. Noin neljä kuukautta sitten alat arvo oli 276 ja nyt ne olivat 179. Pitäisi olla maksimissaan 130. Eläinlääkäri pyysi sitten tulemaan loppuviikosta ostamaan jotain ravintolisää ja keskustelemaan muutenkin maksaystävällisestä ruokinnasta. Tässä kohtaa minä murahdan. Laskua noissa alat arvoissa alkoi tapahtua kun siirryimme raakaruokintaan, enkä todellakaan aio siirtyä mihinkään maksaystävälliseen nappulaan. Koira kun voi noi ylipäätänsä hyvin, on energinen, syö ja juo. Tottakai huolestuttaa mikä siellä voi olla vikana, mutta raakaruuasta me ei vaihdeta enään nappulaan. Se on jämpti.

Tässä vielä lopuksi kyselen, että onko jollain muulla kokemusta koholla olleista ALAT arvoista? Jonkun verran olen selaillut Internetin ihmeellistä maailmaa, mutta mitään järkevää en ole löytänyt ja toiseksi, huolestutan itseäni liikaa, jos luen kaikki kauhutarinat maksasairauksista. Jos jollain on kokemusta tälläisestä, niin olisin todella kiitollinen jos kertoisit oman tarinasi kommenttikenttään. :)

perjantai 6. helmikuuta 2015

Rokotuksia

6.2.2015


Päivämme alkoi tänään aikaisin heräämisellä, koska kymmeneltä meidän täytyi olla jo eläinlääkärissä. Herkolla oli rokotuksien aika taas ja tämän lisäksi otettiin taasen kerran verikoe, maksa-arvojen tutkailua varten. Tosiaan viime vuonna vähän vahingossa saimme selville että Herkolla on maksa arvo (alat) koholla ja sitä alettiin sitten tietenkin tutkimaan. Ei auttanut lääkitys, mutta ei myöskään onneksi todettu maksasunttia, jota eläinlääkäri epäili. Kun maksaultrassa näytti siltä että suntti se on, itkin silmät päästäni. Mutta onneksi sappihappoarvojen perusteella se suljettiin pois. Eläinlääkäri neuvoi odottamaan muutaman kuukauden ja tänään tosiaan sitten käytiin kontrollissa. Tiistaina saamme sitten tietää tulokset.

Lääkäri reissu sujui siis hienosti, Herkko ei sanonut mitään vaikka otettiin putkellinen verta ja piikitettiin rokotteet niskaan. Ja minä olin vieressä kuin ylpeä äiti konsanaan. <3





Vaikka eilen kävimmekin jo eläinkaupassa, niin ainahan sieltä unohtuu jotain ostaa. Tänään tosin kävimme kolmessa eri eläinkaupassa ja näinkin hurjat ostokset tuli mukaan (kuva alempana). Tosin tuon Trick&Treat pussin ostin jo eilen Kangasalan Musti&Mirri -liikkeestä. 
Ekasta liikkeestä ei lähtenyt mitään mukaan, koska etsimme alunperin meidän kahdelle chinchillalle tuollaista jyrsittävää kiveä. Sellainenhan löytyi sitten seuraavasta liikkeestä, joka sijaitsee Linnainmaan Citymarketissa (Faunatar). Sieltä lähti mukaan kaksi jyrsittävää kiveä ja kaksi nippua pajutikkuja. Olen laiska enkä jaksa kuivata tikkuja itse. :3
Viimeisenä menimme meidän omassa pikku kylässä sijaitsevaan eläinkauppaan, josta lähti mukaan kaksi sinistä blinki valoa. Ja kyllä, meillä OLI tuollainen jo aikaisemminkin, mutta joku nimeltä mainitsematon koira Herkko, onnistui hukkaamaan sen vapaana juostessaan. Noh, nyt on sitten molemille tuollaiset.


Näin lopuksi vielä: Yritän kovasti muokata blogiani omaan silmään mukavemman näköiseksi, joten älkää ihmetelkö jos jotain ihan kummalisia muutoksia tapahtuu yht'äkkiä. Koodaaminen ja kuvien muokkaaminen ei ole oikein minun juttuni, joten tämä ottaa paljon aikaa. Yritän myös parannella esittelysivuja minusta ja koiristani, jotka löytyy tuolta ylempää. Mietin myös tekisinkö pienen esittelyn meidän häkkiasukeista, mutta pelkään että koko blogi menee liian sekavaksi. Kommentteja saa siis heittää; mikä on hyvää ja mitä voisi vielä parantaa tai lisätä. :)

torstai 5. helmikuuta 2015

Kulttuuria

5.2.2015

Eilen kotiuduin reissultani ja koirat olivat todella onnessaan, kun tulin kotiin. Kyllähän ne tuljaisetkin pojille maistuivat. Saivat jotain sydämen muotoisia koiran keksejä. Tänään ostettiinkiin noiden lisäksi treeninameja, jotka taasen olivat trick&treat merkkisiä, tällä kertaa isomman kokoisia luun muotoisia kuin aikaisemmin, koska tuntui että Vili veti innostuessaan niitä pienempiä henkeensä. Treeninamien lisäksi ostettiin taas kuukaudeksi ruokaa pakkaseen ja nyt onkin taas pakkanen täynnä sapuskaa.

Tämän postauksen otsikko juontaa nimensä tiistai päivältä, kun kävimme isovanhempieni kanssa Turussa pyörimässä. Ensimmäisenä suuntasimme Turun taidemuseoon ja jo itse rakennus oli mielestäni nähtävyys itsessään. Päänäyttelynä siellä oli Ellen Thesleffin maalauksia, jotka nyt eivät niinkään innostaneet minua. Yläkerrasta löytyikin sinne museon oma kokoelma, jossa oli todella hienoja maalauksia, esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan kalevala maalaus; Joukahaisen kosto. Yläkerrasta löytyi myös tämän vuotisia todella upeita kollaaseja. Tästä pääset museon sivuille.

Kun olimme taidemuseon kiertäneet, meninmme kiinalaiseen syömään ja sieltä jatkoimme massut täynnä, kohti biologista museota. Biologinen museo on aika vanhassa talossa, emmekä heti huomanneetkaan sitä, vaan ajoimme ohitse. Museossa oli todella hienoja "näyteikkunoita" tai miksi niitä nyt voisikaan kutsua. Ikkunan taakse oli rakennettu jonkilainen luonto miljöö ja sieltä löytyi eläin, jos toinenkin. Yritimme tunnistaa ja löytää mahdollisimman monta eläintä, ennen kuin lunttasimme kuvasta. Miljööt olivat todella hienoja ja tuli opittua aika monta uutta eläinlajia. Näiden lisäksi museossa oli nyt hyönteisnäyttely, jossa oli yli 15 000 hyönteistä. Erityisesti tykästyin perhosiin, mutta myös ne isot koppakuoriaiset isoine sarvineen olivat hienoja. Muistoksi tuolta, isovanhempani ostivat minulle avaimenperän, jossa on sisällä skorpioni. Se pääsikin heti killumaan auton avaimiini.:) Tässä linkki biologisen museon sivuille.

Ainut ja sekin epäonnistunut otos kulttuuri reissulta. Kuvassa siis minä ja karhu. :)
Skorpioni avaimenperä


Mukava reissu siis takana päin, kilometrejäkin kertyi tuolla roadtripillä yhteensä 512 kilometriä. Aikamoinen maailmatkaaja siis olenkin ja siitä puheen ollen, sain tällä viikolla sähköpostin, jossa kerrottiin että minut on buukattu 30. toukokuuta klo 6 lähtevään lentokoneeseen. Ei huono. Enään siis 114 päivää Italiaan lähtöön. :)

maanantai 2. helmikuuta 2015

Rakkaudesta moottoripyöräilyyn

2.2.2015

Aloitan tämän postauksen pahoittelemalla viikon mittaista hiljaisuutta, en ole keksinyt kirjoitettavaa ja viikonloppuna en olisi edes kerennyt. Nyt tällä reissulla minulla ei olekkaan koiria mukana laisinkaan, joten ainakin alkuviikon postaukset eivät ole niin koira-aiheisia kuin yleensä ovat, mutta vaihtelu virkistää. :)

Viikonloppu kuluikin isälläni Vantaalla ja tietenkin Helsingin messukeskuksessa tuli vietettyä aika paljon aikaa MP-messujen takia. Perjantaina saavuin iskälle yhdeksän maissa ja kymmeneksi huristeltiin messuihin. Siellä menikin sitten ilta seitsemään asti. Perjantai pyhitettiin kiertelylle ja super endurolle, joka olikin ihan parasta koko messuissa. Messuilla siis ajettiin ensimmäistä kertaa kilpaa super enduroa Suomessa ja minä olen kyllä ihan tuon lumoissa nyt. Erityisesti kannustettiin perjantaina ainutta naiskuskia, joka pääsi myös finaaliin. Lauantain kisat eivät niin kiinnostaneetkaan kun radalla oli vain naiset ja junnut. Lauantai päivä menikin enemmän siinä odotellessa kun iskä jäi suustaan kiinni, eikä siinä ihmispaljoudessa olisi mitään nähnytkään. Tai kuten minä sanon: "Siellä oli porukkaa ihan pipona!".

Minä ja iskä lauantaina katsomassa super enduroa


Super enduro rata oli todella haastava.

Jos olisi rahaa ja jos olisi aloitanut aikaisemmin, tollasella pyörällä metsässä tai hiekkamontuilla ajaminen olisi ihan huippua. Harmittaa näin jälkeen päin etten rutissut vanhemmilta tuollaista harrastusta, nyt olen jo ikä loppu, tirsk. :')

Löytyihän sieltä messuilta mulle sitten pyöräkin. Edelleen merkkiuskollisena Yamahalle, joten Yamaha MT-7 kiinnosti minua ja jos sen vaikka pääsisi koeajamaan ensikesänä. Tai siis ihan pakko päästä, vaikka sitä pyörää nyt tänä vuonna ollakkaan hommaamassa. Näin merkkiuskollisena mukaan messuilta tarttui myös tuossa ensimmäisessä kuvassa oleva Yamaha takki, eikä maksanut kuin kymmenen euroa. <3

Koe istumassa Yamaha MT-7 pyörää.

Sitten vielä lopuksi jotain koira-aiheista. Tänään pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni trimmaamaan koiraa ja koekaniinina toimi isovanhempieni koira Santtu. Siistin hieman tassuja ja päätä ja mielestäni ihan hyvä tuli, ainakin kun kyseessä on ensimmäinen trimmaus. Santtuhan on hieman ylilihava, joten nättiähän siitä ei saa tekemälläkään. Tiedän että monella lukialla alkaa veri kiehumaan tuosta koiran liikalihavuudesta ja niin minullakin. Itse en vain siihen pysty vaikuttamaan, vaikka olenkin yrittänyt ja tuota karvapalleroa käykin välillä sääliksi.

Santtu