tiistai 27. tammikuuta 2015

Nyt meidät löytää myös Facebookista



 
Pitkän harkinnan jälkeen tein blogilleni sivut myös facebookkiin, josta näet helposti ja nopeasti uusimmat postaukset. Sivulle pääset tästä. Jatkossa meidän Facebook sivulle pääsee oikeassa reunassa olevasta kuvakkeesta, joka on samanlainen kuin ylempänä oleva. Käykäähään tykkäämässä! <3
 

Pelleilyä

27.1.2015

Pelleilyllä tällä kertaa tarkoitamme niinsanottujen "turhien" komentojen opettelua. Tähän hommaan olen pestannut Vilin, koska Vili on muutenkin tuollainen hurmaava kotikoira. :) Olemme nyt siis opetelleen läpyn antamista ja haukahtamista käskystä. Läpyn antaminen sujuu, koska se on melkein sama kuin tassun antaminen, mutta omistajan käsi on eri asennossa. Ensin Vili tarjosi meidän toista temppua, joka on "passata", eli koira istuu ja nostaa tassut ylös koukkuun (katso kuva). Tämä on myöskin kovin turha, mutta ihan hauska ja Vili haltsaa sen hyvin. Muutaman harjottelu kerran jälkeen tämä läpsyt juttukin alkoi sujua ja koska tämä on melko turhaa, sai se myös hauskan komento sanan: give me five. Tuo sanotaan nopeasti yhteen, koska ei ole hyvä käyttää koiralla komentoja, jossa on monta sanaa, eikä kommennot saisi olla kaikki saman tyylisiä.


Tämän läpyn antamisen lisäksi siis olemme opetelleet käskystä haukahtamista, jonka komento on kovasana, joka tarkoittaa ainakin meillä kiroilua. Tämä ei vielä suju kovin hyvin ja harjoittelua vaikeuttaa se että tämä meidän toinen touhottaja Herkko pyörii koko ajan ympärillä. Palkkaan heti kun haukahtaa kommennon jälkeen, että näin alkuun varmastikkin ihan vahinkoja, mutta eiköhän Vili sen fiksuna koirana hoksaa pian, mistä on kyse.

Näiden lisäksi Vili osaa monia muitakin komentoja, kuten perus istu, tassu ja maahan. Näiden lisäksi Vili osaa kieriä ja ryömiä käskystä. Aloitimme myös pari viikkoa sitten sivu harjoitukset, mutta sen kanssa saadaan työskennellä vielä kauan.

Sen lisäksi että ollaan opeteltu turhan päiväisiä komentoja, olen myös tehnyt jotain fiksua. Noh, olen lähetellyt aika paljon työhakemuksia (todella turhauttavaa hommaa), mutta sen lisäksi olen katsellut opiskelupaikkoja. Jokunen aika sitten hain Salpaukseen eläimen trimmaamisen osaamisala koulutukseen ja nyt torstaina mennään tutustumaan Tampereelle Alhman nimiseen kouluun, jonne aika suurella varmuudella haen eläintenhoitaja koulutukseen. Olen ihan hullun innoissani tästä koulutuksesta, koska se toteutetaan monimuotokoulutuksena, joten voisin myös työskennellä tuon koulutuksen ohella.

Tämän lisäksi olen suunnitellut perjantaina alkavaa reissua, jota odotan todella paljon. Perjantai aamuna noin kello seitsemän, murahtaa käyntiin minun autoni ja matkaamme kohti Vantaata, joka on ensimmäinen etappi. Sitten kymmenen aikoihin suuntaamme iskän kanssa kohti messukeskusta, jossa järjestetään nyt viikonloppuna MP-messut. Koirien lisäksi tykkään paljon moottoripyöristä ja MP-messut on joka vuotinen perinne, josta ei voi luistaa. Toinen etappi onkin sitten Raisio, jonne suuntaan joko sunnuntaina tai maanantaina. Siellä asuvat isovanhempani, joiden luona tykkään vierailla. Täältä matkani sitten jatkuu takaisin kotikonnuille mahdollisesti keskiviikkona. Jännä reissu siis tiedossa. :)

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Jäällä juoksentelua

25.1.2015

En olekkaan muutamaan päivään taas kirjoitellut, mikä johtuu siitä että en ole vain yksinkertaisesti saanut inspiraatiota. Nytpä siis ajattelin kirjoittaa tämän viikon jäällä juoksentelustamme. Itse tykkäisin käydä päivällä juoksemassa jäällä ja ottaa kuvia, mutta olemme päässet lähtemään ulos vasta illalla, joten kuvaamisen on voinut unohtaa. Muutaman kuvan räpsäsin puhelimen kameralla, joten tässä muutama kuva lampun valossa otettuna.:)




Taidettiin olla aika pahiksia kun ohitimme tuon merkin ja uhmasimme lakia. Tuolle kyseiselle rannalle ei saa siis viedä koiria, mutta emme montaakaan metriä rannalla olleet, vaan suunnistimme suoraan jäälle. Yhtenä päivänä kävelimme toiselle rannalle ja koko reissulle tulikin matkaa sellaiset 14 km. Koirat ei olleet moksiskaan, mutta ainakin minä olin ihan naatti kun pääsimme takaisin kotiin. Pojat tykkäsivät noutaa heidän hienoa valopalloa, josta olikin hyötyä kun oli niin pimeää.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Lemmikkinä kettuterrieri

21.1.2015


Tänään ajattelin kirjoittaa suosikki koirarodustani, jonka pystyy helposti päättelemään omista koiristani. Herkko on rodultaan puhdas sileäkarvainen kettuterrieri ja Vili on sekarotuinen, jossa on jackrusselia ja karkeakarvaista kettuterrieriä. Monesti Viliä luullaankin kettuterrieriksi sen trimmausmallin takia. Lemppari rotuni onkin siis tempperamenttinen ja vilkas kettuterrieri. Vaikkakin tämän rodun molemmat edustajat (sileäkarvainen ja karkeakarvainen) ovatkin jonkin verran erilaiset, pidän yhtälailla molemmista. Sileäkarvaisessa tykkään sen turkin helppoudesta ja taas toisaalta karkeakarvaisessa tykkään turkin tuomista muodoista, erityisesti tuosta parrasta, sekä hieman haastavammasta trimmauksesta. Ylipäätänsä parrakkaat koirat ovat lemppareitani, esimerkiksi kääpiösnautseri olisi sellainen koira josta tykkäisin. Ja jos jatkamme vielä turkin ominaisuuksilla, niin karkeasta turkista tykkään myös sen takia että siitä ei juurikaan lähde paljoa karvaa, toisin kuin sileäkarvaisesta. En tiedä johtuuko se siitä että olemme niinsanotusti pilanneet Vilin turkin antamalla trimmaajan vetää sen koneella, vaikka se olisi pitänyt nyppiä. Tämä sen takia Vili on meillä ihan "kotikoirana" ja sitä on helpompi hoitaa. Turkki ei siis juurikaan tunnu karhealta, koska karkea karva on ajettu pois ja tilalla on pehmoinen pohjavilla. 

Tarkoitukseni on alkaa itse trimmailemaan meidän koiria, koska siinä säästää pitkän pennin ja Herkon turkin trimmaus on aika simppeliä. Suomen kettuterrierit ry:n sivuilta löytyy todella hyvät ja helpot ohjeet sileäkarvaisen trimmaukseen ja yhdistyksen sivuille pääset tästä. Sen jälkeen valitse reunasta "sileäkarvainen kettuterrieri" ja sen jälkeen klikkaa kohtaa "Turkin hoito".

Miten sitten nämä kaksi karvamuunnosta eroaa toisistaan? Ulkonäkö on tietenkin ensimmäinen, josta nämä erottaa toisistaan, mutta myös luonne on hyvin erilainen. Karkeakarvainen on rauhallisempi ja oppivaisempi, kuin taas sileäkarvainen on paljon rauhattomampi. Tämän rauhattomuuden voi todeta ainakin meidän Herkossa. Koiramme lehden marraskuun numerossa olikin kirjoitettu lyhyesti ja ytimekkäästi näiden kahden ero: "jos laittaa pallon pöydän reunalle niin karkeakarvainen hyppää kerran, kaksi ja miettii sitten onko pallon saamiseksi joku muu ratkaisu. Sileäkarvainen taas hyppii vaikka viikon". (Vesa Lehtonen, kennel Who's) 

Kettuterrieri sopii moneen lajiin, niin metsästykseen kuin vaikka agilityynkin. Kettari on näppärän kokoinen, kestävä, perusterve koira. Luonteeltaan kettari on itsepäinen ja periksi antamaton ja siitä syystä sitä käytetään paljon esimerkiksi luolametsästykseen. Vaikka kettari onkin todella aktiivinen, eikä siltä lopu hetkessä virta kesken, niin yhtälailla se tykkää myös käpertyä sohvalle omistajansa kainaloon. Sopii siis todella moneen käyttötarkoitukseen, seurakoiraksi tai harrastuksiin.

Hieman historiaa: Kettuterreri on kotoisin 1500-luvun Englannista, jolloin sileä- ja karkeakarvainen olivat vielä samaa rotua. Rotu virallistettiin vuonna 1876 ja 1920-luvulla karkea- ja sileäkarvainen erotettiin kahdeksi eri roduksi. Valkovoittoista väriä alettiin suosimaan, koska koiran erotti paremmin riistaeläimestä, eikä koiria enään ammuttu vahingossa. Ensimmäiset sileäkarvaiset kettuterrierit tuotiin Suomeen 1890-luvulla ja karkeakarvaiset hieman myöhemmin 1900-luvulla. Aluksi sileäkarvainen olikin suositumpi rotu, mutta näyttelyiden lisääntyessä, myös karkeakarvaisen suosio kasvoi.

Viimeisintä Koiramme -lehteä lukiessani kiinnitin huomiota rekisteröintitilastoon vuosilta 2004 - 2014. Terriereistä tietenkin suosituin viime vuonna oli ollut jackrusselinterrieri, joka ei yllättänyt minua ollenkaan. Sileäkarvaisen kettuterrieri on edelleen hieman suositumpi kuin karkeakarvainen ja viime vuonna sileäkarvaisia kettareita oli rekisteröity 104 ja karkeakarvaisia 92. Viimeksi vuonna 2004 on karkeakarvaisia rekisteröity enemmän kuin sileitä, 168 ja 150. 2013 oli sileäkarvaisia rekisteröity 150 plus Herkko (eli 151). :)

Vielä lopuksi: minkälainen sileäkarvainen kettuterrieri sitten on lemmikkinä? Lyhyt ja ytimekäs vastaus: ADHD. Tämä rotu vaatii omistajaltaan pitkää pinnaa ja määrätietoisuutta. (onneksi minä olenkin rauhallisuuden perikuva (luulen että iskä tukehtuu nauruun tätä lukiessaan)) Kettari on kyllä oppivainen, mutta myös itsepäinen. Kettari on myös aika haukkuherkkä ja kova puolustamaan reviiriään, josta ei ehkä niinkään naapurit tykkää. Mutta noin lyhyesti, juuri sellainen seurakoira, joka viihtyy myös itsekseen, mutta on silti aktiivinen ja vain taivas on rajana sille mitä kaikkea sen kanssa voi tehdä. Se on myös näppärä ottaa kokonsa puolesta mukaan, miltei minne vaan. Turkin hoito on helppoa ja muutenkin perustervekoira.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Luun syönnin hinnaksi tuli 300€

18.1.2015


Otsikosta pystynee päättelemään jo aika pitkälle. Olimme siis lauantaina poikaystäväni isän luona saunomassa ja koko koirapoppoo sai luut. Seuraavana päivänä kotona Vili käyttäytyi oudosti ja tärisi todella paljon. Mieleeni juolahti ettei nyt vaan olisi jäänyt luunpalanen jonnekkin inhottavasti jumiin. Soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka meillä on Hattulassa, ja sieltä käskettiin tulla käyttämään ainakin röntgenissä. Lähdimme siis samantein ajelemaan jo sinne päin, eikä meidän tarvinut kauaakaan odottaa niin päästiin eläinläkärin tutkittavaksi. Tunnustelemalla ei ainakaan mitään löytynyt, joten Vililtä otettiin röntgen kuvat. Mahalaukussa näkyi jotain röntgentiivistä, joka on mahdollisesti hangannut mahalaukkua ja aiheuttanut kipua. Sen jälkeen Vili saikin piikin, joka pistää oksettamaan. Mahalaukku piti tyhjentää ja voin sanoa että oli ihan kamalaa katseltavaa kun koira alkaa tärisemään ja oksentamaan hullun lailla. Kun kaikki oli saatu pihalle, sai Vili pahoinvointiesto lääkkeen ja Vili väsähtikin ihan totaalisesti. Lopuksi annettiin vielä kaksi piikkiä ja siitähän ei Vili pitänyt yhtään ja meni paniikkiin. Se onneksi helpotti kun näki Herkon oven toisella puolella. Vilin olo koheni silmissä. Minä taas menin todella huonovointiseksi kun kuulin hinnan kassalla. Onneksi Univetillä on mahdollisuus ottaa myös laskulla, muuten Vili ei olisi saanut hoitoa. Ja onneksi meillä on vakuutus, joka toivottavasti korvaa suurimman osan summasta ja minulle jää maksettavaksi vain omavastuu osuus. Kivun helpottamisen hinnaksi tuli siis 300 €  ja 10 €:lla bensaa autoon. Mutta olipa hinta mikä tahansa, se on sen arvoista. Vili ja Herkko ovat minulle tärkeimmät ja siinä kohtaa jos jommalla kummalla on kipuja, ei hintaa katsella. Onneksi Vili voi nyt todella hyvin ja on jopa syönyt riisiä, mistä se ei pidä yhtään.

Pakko kiittää vielä Hattulan Univet -eläinlääkäriasemaa, mukavasta ja asiantuntevasta palvelusta. Kaksi kertaa on nyt tuolla käyty ja molemmilla kerroilla olemme lähteneet pois hyvin voivan koiran kanssa. Ei tarvitse kauaa yleensä odottaa ja koira pääsee nopeasti hoitoon.



Tänään onkin otettu aika lunkisti. Käytiin tuolla lumituiskussa lenkillä ja oltiin kuin lumiukkoja ja lumikoiria kun takaisin tultiin. Tuollaisen kuvan sain matkalta otettua, kun odottelimme Vilin kanssa Herkkoa ja poikaystävääni, jotka harjoittelivat hihnakävelyä. Ekaksi harjoittelu kerraksi meni ihan hyvin, mutta luulen että harjoittelun avuksi hankimme sellaiset reaktiovaljaat.

torstai 15. tammikuuta 2015

Pohdintoja

15.1.2015

Okei, te jotka näitte tämän postauksen alun tyngän, niin pahoittelen tätä teknistä virhettä mikä oli sattunut. En tiedä mitä oli tämä ohjelma sählännyt itsekseen, mutta tämä näytti että olin asetttanut aikataulun tämän postauksen julkaisulle, mitä en ole tehnyt. Noh, virheitä sattuu. :) Tässä siis seuraavana hieman pohdintojani eiliseltä illalta. 

No nyt on pienen tytön pää täynnä mietittävää. Ensinäkin jännitän ihan hirveästi soittoa sieltä missä olin työhaastattelussa, koska tarvitsen todellakin tekemistä etten tule ihan mökkihöperöksi. Aion kuitenkin jatkaa unelmieni tavoittelua, eli sitä että pääsisin työskentelemään joskus eläinalalla. Löysinkin todella hyvän viikonloppu trimmauskurssin, mutta se on aika hintava. Seuraavaksi ehdotettiin toista kurssia joka olisi sopivampi kukkarolleni, mutta niin tämä kaikki vaikeutui tänää kun löysin Tampereen messu- ja urheilukeskuksen sivuilta jotain mikä sai minut innostumaan ihan hullun lailla. Nimittäin siellä järjestetään toukokuussa aika iso koiranäyttely ja tämä olisi vielä näin lähellä! Sitten siihen mikä on se mutta. Tottakai sinne näyttelyyn pitäisi harjoitella ja löysinkin meille näyttelykurssin naapurikunnasta, joka järjestetään kaiken lisäksi sisätiloissa. Tietenkin se alkaa juuri sinä päivänä kun olisi tuon halvemman kurssin viimeinen kerta. -.- Toivon että saisin pähkäiltyä nämä asiat tämän viikon kuluessa. Jos joku nyt ei ole vielä huomannut, olen sellainen minulle kaikki heti nyt -tyyppi ja sen takia tämä on minulle ihan hemmetin vaikeaa. :D Tässä linkki sinne sivuille, josta löysin tämän näyttelykurssin.

Eilen sitten yön pimeinä tunteina jatkoin noiden näyttelyjuttujen lukemistä, esimerkiksi olen ihan pihalla säännöistä ja lyhenteistä. Törmäsin sitten tälläiseen tekstiin, jossa siis kerrotaan kuinka hintavaa tuo näyttelyharrastus todella on. Ja tässä toinen, jossa aika paljon suurempi hinta-arvio muotovalioksi pääsemisestä. Muotovalio siis meillä tavoitteena, mutta saas nähdä miten käy. Tänä vuonna yritetään päästä mahdollisimman moneen näyttelyyn ennen sitä kaksivuotis syntymäpäivää ja mitä nyt uusimmasta Koiramme -lehdestä katselin, niin toukokuulle olisi kolme näyttelyä. Sitä aikaisemmin emme ainakaan aloita että ei näytetä ihan typeriltä kehässä. :)

Onko teillä kokemuksia tästä näyttelytouhusta ja olisiko antaa jotain vinkkejä? :)


keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Pentukuumetta(ko)?

14.1.2015

Sairaus joka tulee muutaman vuoden välein ja se on paha! Nimittäin pentukuume. Sitä kun ei voi parantaa kun vain ostamalla se ihana tuhiseva pentu tai kärsiä hiljaa. Tällä kertaa valitsen tuon viimeisen. Ylipäätänsäkkin kaikennäköiset "kuumeet" ovat pahoja, viime vuonna mulla oli todella paha moottoripyöräkuume. Se alkoi siitä kun laitoin kevytmoottoripyöräni myyntiin ja aloin katselemaan nettimotosta pyöriä. Sieltähän löytyi ihan unelma pyörä, jota kuolasin päivittäin, mutta niinsanotulta isommalta taholta (eli iskältä) tuli päätös että pyörä vaan myydään eikä osteta uutta.  MP-messut eivät tietenkään parentaneet sitä ollenkaan, eikä se että kesällä oli loisto ilmat ja itkin verta joka kerta kun näin moottoripyörän. Noh, siitä on nyt onneksi selvitty, mutta vuorossa onkin nyt se pentukuume. Pentuja näkee joka paikassa, esimerkiksi juuri äskön luin yhdestä blogista uudesta tulokkaasta. Eikä tietenkään helpota se että olen iskälle katsellut koiranpentuja. Huoh, ihania tuhisevia pullukoita ja se pennun tuoksu, aah. Muistan sen kun haimme Herkkoa ja auto täyttyi siitä ihanasta pennun tuoksusta. Haistelen edelleen herkon korvia, josko se vielä tuoksuisi pennulle, mutta se parfyymi alkaa olemaan lopussa. Viime pentukuumeeseen tuli Herkko, mutta tähän uuteen kuumeeseen ei tulekkaan helpotusta. Ensinnäkin meiltä loppuu tila kesken ja toiseksi yritän ajatella sitä pissakakka -rallia, joka siitä pennusta seuraisi. Se on kaikista kamalin osuus koko koiran hankinnassa, meillä huutaa laminaatti halleluujaa vieläkin Herkon jäljiltä. Herkolla nimittäin meni kauan oppia sisäsiistiksi.

Tässäpä siis hyvä teksti luettavaksi juuri sinulle, joka mietit koiran hankintaa,varsinkin sen ensimmäisen. Seuraavana siis lista asioista, joita kannattaa miettiä ennen koiran hankintaa.

1. Ensimmäisenä kannattaa koiran hankinnassa miettiä hieman raha-asioita, koiran hankinta kun ei ole kovin halpaa. Jos haluat puhdasrotuisen koiran, valmistaudu maksamaan maltaita. Hinnat menevät siinä tuhannen euron molemmin puolin. Ja kun koira on ostettu tarvitsee se rokottaa kaksi kertaa lyhyen ajan sisään ja eläinlääkärikäynnit jos mitkä maksaa. Tämän lisäksi tietenkin madotukset, ruokakuppien ja muiden tarvikkeiden hankinta yms. Lista on miltei loputon.

2. Kukaan ei ole sisäsiisti syntyessään, niinkuin ei ole koirakaan. Jos olet tarkka laminaatistasi/parketistasi, kannattaa koiran hankintaa miettiä kerran jos toisen. Koira ei välttämättä aina muista että pissat ja/tai kakat pitäisi tehdä sinne sanomalehtiviidakkoon, jonka olet eteiseen väkerrellyt. Ja niiden siivoaminen ei todellakaan ole unelmahommaa, unohtamatta sitä hajua. Tietenkin on poikkeuksia jotka osaa olla sisäsiistejä jo uuteen paikkaan mentäessä. 

3. Riittääkö aikasi? Alkuun pennun tarvitsee päästä usein ulos, koska se ei jaksa pidätellä samalla lailla kuin aikuinen koira. Pentu tietenkin nukkuu alussa paljon, mutta myöhemmin se tarvitsee yhtälailla tekemistä kuin sinäkin. Mieti siis onko sinulla tarpeeksi aikaa koirallesi, ettet joudu luopumaan siitä myöhemmin ajanpuutteen vuoksi.

4. Mikä rotu on juuri sinulle sopiva. Pieneen yksiöön nyt ei tietenkään kannata ottaa tanskandoggia, eikä kannata valita villakoiraa, jos haluaa päästä turkin kanssa helpolla. Mieti siis tarkkaan minkä rodun valitset. Turkki, luonne, liikunnantarve ja käyttötarkoitus on ainakin hyvä ottaa huomioon.

5. Kodista pitää tehdä myös koiralle sopiva, joten kannattaa miettiä esimerkiksi joidenkin kasvien nostamista hieman korkeammalle, niinkuin ylipäätänsä muidenkin tavaroiden kanssa. Meillä ei ainakaan vältytty kenkien tuhoamiselta, mutta nyt olemmekin fiksumpia. Muutenkin joidenkin huonekalujen ostoa kannattaa miettiä tarkemmin, esimerkiksi itse en ainakaan menisi ostamaan valkoista vaikeasti puhdistettavaa sohvaa.

6. Varaudu siivoamaan. Koiratkin sairastavat esimerkiksi oksennustautia ja siitä jos mistä seuraa sotku. Koira tuo myös mukanaan sisälle hiekkaa ja kuraa ja lähteehän sitä karvaakin. Kurakelillä lenkkeily onkin ihan mahtavaa kun kotiin tullessa alkaa se Posse ohjelmastakin tuttu suihkuralli. Ja ainakin meillä kotona joudun päivittäin keräämään koiralasteni levittämät lelut lelukoppaan takaisin.

7. Koiraa hankkiessa kannattaa olla myös tarkkana pentutehtaiden suhteen. Tiedän tapauksen, jossa ostettiin koira pentutehtaasta rahan säästämisen toivossa, mutta se koitui kohtaloksi kun koiran pentu kuoli. Ole siis tarkkana tämän suhteen. Ilmoituksessa kannattaa esim huomioida kirjoitusvirheet (tämä saattaa kuulostaa hassulta). Jos teksti vaikuttaa siltä että se on otettu suoraan google kääntäjästä, kannattaa miettiä tarkoin. Kun menet katsomaan pentua, kiinnitä huomiota pennun käyttäytymiseen ja hyvinvointiin,sekä asumisoloihin. Autontakakontista ei kannata koiraa ostaa ensinäkemällä. Ja vaikka kyseessä olisi pentutehdas, älä osta pentua säälistä, koska näin vain edesautat pentutehtailua.

8. Auringonlämpöön käy matkasi, mutta minnekkäs koiran? Jos tykkäät matkustelusta, oletko miettinyt missä koirasi on matkojesin ajan. Koiran voi tietenkin ottaa mukaan, mutta siinäkin on tietenkin oma hommansa. Muussa tapauksessa koiran tarvitsee jäädä jonnekkin hoitoon. Tietenkin jos voit jättää koiran ystäväsi hoitoon, niin tämä ei ole ongelma eikä mikään. Hienointa olisi vielä se jos ystävälläsi oli myös koira ja he tulisivat toimeen keskenään. :)

Tässä nyt muutama äkkiseltään mitä keksin tai mitä ainakin itse miettisin, jos hankkisin nyt ensimmäistä koiraani.
Nyt kun olet lukenut nämä kaikki ja jos olet edelleen varma että haluat hankkia koiran, käyppä vaikka näillä sivuilla. Siellä voit testata tietämyksesi koirista ja tehdä rotutestin, joka kertoo mikä rotu olisi juuri sinulle sopiva.
 Tämän tekstin tarkoitus ei tietenkään ollut saada ihmisiä luopumaan koiran hankinta ideasta, mutta näitä asioita todellakin kannattaa miettiä ennen hankintaa, ettei sitten käy niin että joudut luopumaan koirastasi syystä tai toisesta.


tiistai 13. tammikuuta 2015

Jotain makeaa

13.1.2015

Piti jo eilen kirjoittaa, mutta en keksinyt kyllä yhtään mitään kirjoitettavaa, koska emme ole touhuilleet mitään erikoista koirien kanssa. Äskön tultiin pitkältä lenkiltä ja nyt on koko porukka ihan väsynyt, tai noh kaikki paitsi Herkko. Herkko on muutenkin ollut kovin vilkkaalla tuulella ja tänään kun sain otettua itseäni niskasta kiinni ja oli tarkoitus harjoitella jotain tokon ihan perusjuttuja uudestaan, niin ei jaksanut keskittyä ei sitten millään. Vilin kanssa aloitimme tänään tokon perusharjoituksen ja aloitettiin sivu harjoituksilla. Ihan hyvin meni ainakin näin ekaksi kerraksi.

Eilen teki mieli jotain makeaa ja ostinkin sitten jauhoja kaupasta että voisi vaikka leipoa jotain. Sulatimme eilen myös pakkasen ja sieltä löytyi iso pussillinen raparperia, niin päätin sitten tehdä raparperipiirakkaa ja vanilijakastiketta. Ilmeisesti tein kuitenkin jotain toisin kuin yleensä, koska lopputulos ei ollut kovinkaan kaunis. Ja koska tämä blogi ei ole koskaan keskittynyt ihan 100%:sti koiriin, niin laitan nyt tuon reseptin tänne. Tämä on todella nopea ja helppo tehdä. :)


Piirakka

4 kananmunaa
4 dl sokeria
2 dl maitoa
3 tl leivinjauhetta
6 dl jauhoja 
300 g margariinia
marjoja tai raparperia

Ensin vatkataan munat ja sokeri kuohkeaksi, jonka jälkeen lisätään maito, leivinjauhe ja jauhot. Lopuksi margariini. Margariinia voi halutessaan laittaa vähemmänkin, taisin nyt laittaa 200 g. Sitten kaadetaan taikina leivinpaperilla peitetylle pellille. Lopuksi ripotellaan päälle raparperit tai mitä nyt ikinä haluaakaan laittaa, marjat käy tähän myös hyvin. Niitä kannattaa kuitenkin laittaa reilusti, koska taikina kohoaa aika paljon. Sitten 175-200 asteiseen uuniin 40 minuutiksi. 

Vanilijakastike

2 dl maitoa
1 kananmuna
2 rkl sokeria
2-3 tl perunajauhoja
1 tl vaniliinisokeria tai vanilijatanko

Sekoitetaan maito, kananmuna, sokeri ja perunajauhot hyvin kattilassa, niin että munan rakenne rikkoutuu. Sitten levy päälle ja koko ajan sekoitellen kunnes kastike sakeutuu. Kastike ei saisi kiehahtaa. Lopuksi laitetaan vaniliinisokeri (itse pistin reilummin sitä kuin ohjeessa) tai jos käytät vanilijatankoa, laita se jo alussa kastikkeen sekaan ja ota pois lopussa.


lauantai 10. tammikuuta 2015

Katse tassuihin

10.1.2015

Otsikosta selviää aika hyvin päivän aihe. Tuossa äskön testasimme oikeastaan ensimmäistä kertaa rakkaille koirillemme ostettuja Rukan tossuja. Mielestäni ne näyttivät hyvälle, mutta voin olla varma että käyttäjät ovat ihan toista mieltä. Herkko sopeutui aika äkkiä, mutta Vili katsoo minua murhaavasti vieläkin. Kävely näyttää enemmän hämähäkin tavalta kävellä, kuin koiran kepeältä tassuttelulta. 



Miksi siis koiralle tossut? Varpaiden palelu ei ole vain ihmisten ongelma talvella, myös koirien tassut palelevat ja viimeistään -25 pakkas asteessa koiralla pitäisi käyttää tossuja. Herkon tassut palelevat jo pienelläkin pakkasella. Sopivat siis mainiosti esimerkiksi lumessa tai jäällä juoksenteluun. Tosin koirien tossut suojaavat monelta muultakin asialta kuin vain palelulta, nimittäin inhottavalta hiekoitushiekalta ja tiesuolalta, sekä muilta kemikaaleilta. Tossut auttavat myös niitä koiria joilla on tassuonglemia. Herkolla on esimerkiksi ongelmia anturoiden kanssa, koska ne kuivuvat ja lohkeilevat helposti.  


 Herkon anturoiden kuivumista on helpotettu parillakin eri voiteella, mutta nyt pienen kömmähdykseni kautta löytyi tälläinen Espree Paw Balm. Ja jotta kaikki saavat tästä tekstistä ilon irti kerron uutena vuotena sattuneesta kömmähdyksestäni. Olimme siis lähdössä isälleni Vantaalle ja mietin siinä pakatessani että mitä tärkeää olen nyt unohtanut. Mietin samaa myös matkalla ja muistin että unohdin puhelimen laturin kotiin ja ajattelin että tämä oli se jokin tosi tärkeä unohdus, kunnes sitten pihassa tajusin sen. Olin vastuuntuntoisena koiranomistajana unohtanut molempien koirien talutushihnat kotiin. -.- Juoksin siis hakemaan iskän kantamaan toisen koiran sisälle ja lähdimme tukka putkella lähimpään Musti&Mirri -liikkeeseen, joka on onneksi alle kilometrin päässä. Noh, otimme halvimmat remmit mitä löytyi ja koska oli ota 3 maksa 2 tarjous, piti löytää vielä jokin tuote mukaan. Ajattelin että jotain järkevää sen pitäisi olla ja mukaan lähti sitten tämä tassurasva. Arnikkiöljyä sisältämä tassuvaha, joka palauttaa kosteuden ja pehmentää anturoita, sekä estää lipsumista. Purkissa lukee myös että se on trimmaajien suosima ja meillä tämä on ainakin todettu ihan hyväksi. Anturat ovat alkaneet jo pehmentyä, eikä ole enään kuin raastinrauta. Hintaakin oli vain 9,90€ (jos nyt oikein muistan).

Ja lopuksi, blogini ensimmäinen video, jonka olen itse kuvannut. Tadaa! Tässä siis Herkko kävelee ensimmäistä kertaa uusilla tossuillaan. Pahoittelen oudon kuuloista ääntäni ja muutenkin huono laatuista videota. :)


video



perjantai 9. tammikuuta 2015

Näkyvyyttä pimeään

9.1.2015

Lupasin kirjoittaa jotain fiksua tällä viikolla ja tässä se nyt on. Lukiessani erästä blogia, jossa oli postaus ensimmäisestä yhteistyö esittelystä, ajattelin kirjoittaa erilaisista koiran näkyvyyttä pimeällä parantavista jutuista (ööh kuulostipa typerälle). Pahoittelen samalla sitä että en ole pariin päivään kirjoittanut mitään, on ollut jonkin verran mieli maassa.

Mielestäni on tärkeää että auto havaitsee koiran ja mahdollisesti jopa mustiin pukeutuvan ulkoiluttajan ajoissa. Heijastimia on hyvä olla, mutta valon pitää ensin osua siihen että se heijastaa ja siitä syystä mielestäni erilaiset valoilla varustetut härpäkkeet ovat parempia kuin heijastimet, mutta aloitetaan niistä.

Tykästyin jo silloin kun Vili oli pentu, Hurtan tuotteisiin (nyttemmin myös Rukka on yksi lemppareistani) ja ostimmekin Vilin ensimmäisiksi valjaiksi Hurtan valjaat. Materiaali on laadukasta ja kestävää, sekä tuote on ajateltu loppuun asti. Esimerkiksi valjaista löytyy turvakiinnitys tai miksi sitä nyt ikinä sanotaan. Ja tietenkin se tärkein on huomioitu, josta tämän koko jutun pitäisikin kertoa, eli heijastimet. Herkon panta ja talutin ovat Hurtta Outdoors sarjaa, panta on puolikuristava. Mielestäni näissä on ainakin hyvät heijastimet. Jos nyt jotain huonoa voi sanoa noin ylipäätänsä näistä, niin mustista metalliosista lähtee aika nopeaan väri. Sama homma myös Vilin talutushihnassa ja pannassa, jotka siis myöskin Hurttaa. Panta on Lifeguard sarjaa, mutta taluttimesta en osaa sanoa. Myös Herkon valjaat ovat tuota Lifeguard sarjaa, molemmissa hyvät heijastimet. Nyt varmasti herää kysymys miksi pannan lisäksi on valjaat. Johtuu ihan siitä että meillä on autossa koirille turvavyöt ja valjaat ovat turvallisemmat niiden kanssa.




 Okei nyt tämä meni lähinnä Hurtta tuotteiden arvioinniksi, mutta valjaat, panta ja talutushihna ovat osa näkyvyyttä ja sen takia niissä on oltava hyvät heijastimet ja näihin olen ainakin itse ollut tyytyväinen, tiedä sitten mitä nuo koirat niistä ajattelevat. :)

Sitten niihin vilkkuviin härpäkkeisiin ja aloitankin pienimmistä. Alempana siis kuva vilkuista, jotka voi kiinnittää esimerkiksi talutushihnaan tai valjaisiin. Tuo sininen on ostettu tässä lähellä sijaitsevasta aika uudesta eläitarvikeliikkeestä, jonka koirat saivat joululahjaksi. Merkkiä en tiedä, ilmeisesti joku Blinki silikoni vilkku. Näkyy todella hyvin pimeällä ja valovaihtoehtojakin on kolme erilaista. Tämä on ollut meillä useasti jo lenkillä mukana, eikä ole himmentynyt valo vielä yhtään. Patterinkin (sellaisen littanan) pystyy vaihtamaan ja vaikuttaa aika hyvin ainakin roiketiiviiltä. Kiinnityskin hyvä, ei ole ainakaan vielä tipahtanut matkasta, kokonaisuudessaan siis todella hyvä kapistus.

Sitten tämä punainen vilkku, jota kutsun majakaksi. Tämä ostettiin jokunen vuosi sitten paikalliselta eläinlääkäriltä ja alunperin meillä oli tälläinen toinen samanlainen, mutta pojat hukkasivat sen karkureissullaan viime talvena. Tämä näkyy myös hyvin pimeässä ja patterin vaihto mahdollinen. Tässä on myös kaksi valovaihtoehtoa, vilkkuva ja jatkuva valo ja sen voi valita kääntämällä patteri vilkun sisällä toisin päin. Suorastaan taikuutta. Hyvä kapine myös noin kokonaisuudessaan, mutta näistä kahdesta tykkään enemmän tuosta sinisestä, koska siinä on kahta väriä, joten sen erottaa paremmin.


Sitten vielä lopuksi vilkkupannat ja niitähän meillä on kolmea erilaista. Kerron niistä nyt paremmuusjärjestyksessä ja parhaimmaksi valitsin valkoisen vilkkupannan, josta löytyy montaa eri väriä. Ensimmäinen hyvä puoli, jonka huomasin jo pakettia avattaessa oli ehdottomasti sen säädettävyys. Pantaa oli metritolkulla (hieman liioiteltuna) ja sen sai leikata sopivan mittaiseksi, joten sopii isommallekkin koiralle. Toinen hyvä puoli on sen näkyvyys, johon vaikuttavat nuo väri ja eri valovaihtoehdot, joita on kolme: nopea vilkku, hidas vilkku ja jatkuva valo. Kaiken lisäksi se on USB-ladattava ja lataus tietokoneeseen liitettynä mukana tulevalla piuhalla kestää noin viitisen minuuttia. Tosin käytettävyys ei ole kovin pitkä ja joutuu lataamaan usein, tosin pakkaset ovat saattaneet vaikuttaa siihen.

Toisella sijalla on tuo punainen rinkula, jossa myös oli mahdollisuus säätää koko oikean kokoiseksi, mutta säätövaraa ei ollut niin paljon kuin edellisessä. Näkyvyys ihan ok, mutta ei läheskään yhtä hyvä kuin aikaisemmassa. Valovaihtoehtoja ovat vilkku ja jatkuva valo. Tässä myös mahdollisuus vaihtaa patteri ja yhdellä patterilla pärjääkin todella kauan.

Viimeisenä on Valostoresta tilattu valolla varustettu kaulanauha. Näitä meillä on kaksin kappalein, mutta tämä on aika paljon huonompi kuin nuo kaksi muuta. Valovaihtoehdot ovat samat kuin edellisessä, eli vilkku ja jatkuva. Myöskin patterin vaihto on mahdollista. Hyvää tässä on pieni säätövara kuminauhan ja lukituksen ansiosta ja tätä voi käyttää vaikka itsellä hihassa. Valo on ihan jees, mutta parempikin saisi olla.


Olen tyytyväinen kun sain kirjoitettua näinkin pitkän tekstin ja sain tällä hyvin aikaa kulumaan tänään. Paremman mielen on tuonut tänään myös aamuinen työhaastattelu, joka sujui mielestäni ihan hyvin. Kaiken lisäksi vanha työkaverini soitti ja kertoi kehuneensa minua niille haastattelijoille. Olisi kiva saada tekemistä tyhjiin ja tylsiin päiviini. Mutta eikun hyvää viikonloppua kaikki! <3

tiistai 6. tammikuuta 2015

Loppiainen

6.1.2015

Aamulla (eli klo 11)  raotin silmiäni ja hetken päästä havahduinkin puhelimen soittoääneen. Pyydettiin mummolaan syömään. Noh, hieraisin unihiekat silmistä, vaatteet päälle ja nopea laittautuminen ja sitten lähdimme matkaan. Mittari näytti mukavaa -15 astetta, joten pukeuduimme lämpöisesti, koirat eivät siitä niinkään pitänyt. Juostiin siellä sitten ulkona hiukan, siispä taas laitan päivästä muutaman kuvan. Pahoittelen näitä kuvan täytteisiä postauksia, yritän saada jotain fiksuakin aikaiseksi tällä viikolla. :)






maanantai 5. tammikuuta 2015

Hyppy ja pomppu

5.1.2015



Aamulla katsoessani ulos taivaalla paistoi aurinko ja oli ihanan kirpsakka pakkasilma. Oli siis tarkoitus lähteä koko porukalla ulkoilemaan, mutta eikös tuo ukko jäänyt sohvalle makoilemaan, enkä sitten keksinyt paikkaa minne olisimme koirujen kanssa lähtenyt. Joten menin sitten talvitamineissa pyörimään kameran kanssa meidän takapihalle. En pysynyt kylläkään ollenkaan perässä, menossa taisi olla luunryöstö leikki. Muutamia ihan hyviä kuvian sain, mutta en viitsi kaikkia laittaa tänne nyt. Vilistä en saanut kuin pari huonoa kuvaa, joten pääroolin tähän postaukseen saa Herkko. :)




sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Tavoitteita vuodelle 2015

4.1.2015

Ajattelin tänä vuonna asettaa hieman tavoitteita itselleni ja rakkaille tahmatassuilleni. En ole aikaisemmin tehnyt tälläistä, mutta ajattelin että tämä voisi patistaa minua oikeasti jopa toteuttamaan tavoitteitani.

- Vilin kanssa agilityn aloitus. Keväällä alkaa Kukkian Haukuilla ilmeisesti agilityn alkeet kurssi, johon ajattelin ilmoittaa meidät. Haluan että Vililläkin on joku harrastus ja toisaalta haluan viettää aikaa myös Vilin kanssa, koska tuon Herkon tokoilu kurssin aikana minusta tuntui että Vili jäi hieman taka-alalle. Mutta siis tarkoitus olisi siis oppia ihan sellaisia perus juttuja ja vähän kokeilla että olisiko tämä se meidän juttu.

- Herkon kanssa näyttelyyn. Haluaisin siis päästä tänä vuonna Herkon kanssa ihan oikeaan näyttelyyn, mikä tietenkin vaatii paljon harjoittelua ja vielä hieman harjoittelua ja paljon aikaa. Tähän tavoitteeseen en aseta mitään sijoitusta, koska tämä olisi ensimmäinen kerta näyttelyssä, mutta toivoisin että se menisi edes ihan hyvin, ilman mitään sekoamista kehässä.

- Tokoilun jatkaminen. Tarkoitus olisi siis jatkaa Herkon kanssa tokon treenaamista ja mahdollisesti kokeilla Vilin kanssa muutamia alkeita. Tämä on ehkä enemmän haaste minulle kuin koirille, koska tämä vaatii pitkäjänteisyyttä, koska saatan välillä omata aika lyhyen pinnan (tähän ei tarvitse tuttujen kommentoida :P).

- Hihnakäyttäytyminen kuntoon. Tämä koskettaa enemmän Herkkoa kuin Viliä, vaikka Vililläkin on muiden koirien kohtaamisessa parannettavaa. Herkko vetää todella paljon hihnassa ja tämä "ominaisuus" pitäisi saada kitkettyä pois, ihan noita näyttelyitäkin ajatellen. Tämä jos mikä vaatii taluttajalta pitkää pitkää pinnaa. (huoh)

- Kaverikoiratoiminnan aloittaminen? Tästä kiinnostuin tossa jokusen aika sitten ja Koira2014 messuilla pääsinkin hieman tutustumaan tuohon toimintaan. Tämä vielä kysymysmerkkinä, koska en tiedä onko minulla aikaa sitoutua tälläiseen pidempään toimintaan. Tähän hommaan ajattelin Viliä, koska Vili on huomattavasti rauhallisempi ja sopisi hyvin tuohon.

- Kuvaustaitojen ja bloggaamisen kehittäminen. Kuvaustaidoissani on aika paljon kehitettävää, joten yritän petrata niitä. Kameraakin yritän oppia kantamaan joka paikassa mukana. Myös tekstiä yritän pystyä parantamaan, esimerkiksi haluaisin kirjoittaa pidempiä postauksia ja ilman miljoonaa kirjoitusvirhettä. Suorastaan kadehdin niitä bloggaajia, jotka kirjoittavat pitkiä tekstejä.


lauantai 3. tammikuuta 2015

Vuosikatsaus 2014

3.1.2015

 Vuosi 2014 oli kaiken näköistä tapahtumaa täynnä. Itsellä ensimmäisenä tulee mieleen ulkomaanmatkamme, joka suuntautui Pariisiin. Pariisista mieleeni jäi ihan ehdoton Disneyland ja tietenkin Eiffel torni, jonka huipullakin kävimme ihailemassa maisemia. Säätkin oli mitä mahtavimmat ja kaikki muut ruskettuivatkin, mutta minä olin loman jälkeenkin edelleen kalkkilaivan kapteeni.


Toinen mikä jäi hyvin mieleen oli tietenkin tuo koulusta valmistuminen ja tietenkin työskentely oman alan hommissa. Kesä olikin todella rankka kun tein niin pitkää päivää kuin vain suinkin jaksoin ja pystyin. Tuli ihan älyttömästi kokemusta ja tietämystä lisää ja mikä parasta, tutustuin ihan huippuihin ihmisiin.

Herkkokin täytti vuoden ja viime vuosi olikin Herkon kanssa yhtä ramppaamista eläinlääkärissä. Kahdeksas syyskuuta Herkko meni todella apeaksi yhtäkkiä ja päätimme lähteä päivystykseen Hattulaan, jossa Herkolla todettiin eturauhasen tulehdus. Onneksi olo helpottui heti kun sai lääkettä kipuihinsa. Samalla kerralla todettiin koholla olevat alat arvot ja menimme viikon päästä kontrolliin omalle eläinlääkärillemme. Tulehdusarvot olivat jo tipahtaneet, mutta maksa-arvo edelleen koholla. Siitä alkoikin syyn selvittely, joka kesti lokakuun loppuun. Herkko söi kuukauden maksaan vaikuttavaa lääkettä, mutta ei helpottanut. Sen jälkeen lääkäri epäili maksasunttia ja otettiin sappihappoarvot ja tehtiin maksaultra. Onneksi sunttia ei sitten arvojen perusteella ollut ja koska koira voi hyvin, niin nyt vain seuraillaan. Helmikuussa otetaan uudet verikokeet, sekä rokotus.


Olimme Herkon kanssa myös Kukkian haukkujen tokokurssilla, mutta kurssin loputtua harjoittelu jäi juuri noiden lääkärikäyntien takia. Tokoilu meni kuitenkin ihan hyvin ja suurin syy siihen on se että Herkko on todella paljon ruuan perään ja tekee mitä tahansa jos saa nakkeja. Eikä tuo koira mikään tyhmä ole, oppii kyllä jos hermot riittävät kouluttajalla. Herkolla ehkä suurin ongelma on se ettei se malta olla paikallaan ja keskittyä, mutta eiköhän sekin ajan kanssa.

Vilillä olikin hieman rauhallisempi vuosi. Viime vuoden alussa Vili joutui kastroinnin uhriksi, mutta se oli ehtona että saimme Herkon meille. Eikä tuon luonne tuosta ole mihinkään muuttunut mitä moni väittää, tietenkin riippuu varmasti koirastakin. Vili rentoutui siis viime vuoden, mutta tulevassa postauksessani kerron mitä olen suunnitellut hänen varalleen täksi vuodeksi.

Kastraation jälkeen

Yksi mikä muuttui meillä aika huomattavasti viime vuonna, oli ruokavalio kun siirryimme raakaruokintaan. Ensin vähän epäilytti sen vaikeus, mutta myöhemmin huomasin ettei se juuri sen vaikeampaa ole kuin nappuloidenkaan syöttäminen. Herkko syökin ihan mitä tahansa kuin hullu puuroa, mutta Vili on välillä aika nirso. Olemme yrittäneet noudattaa sitä sääntöä, että jos ei maistu niin ei  anneta tilalle toista ruokaa, ettei menisi tämä nirsoilu pahemmaksi. Karultahan se kuulostaa, mutta uskokaa pois, illalla viimestään maistuu se "pahakin" ruoka.

Aika monessa blogissa tämä vuosikatsaus on tehty hienosti kuukausittain, mutta minun on ihan pakko myöntää että minulla on niin huono muisti, etten olisi kyennyt siihen millään. Hyvä jos muistan mitä viime kuussa tapahtui. Joten sen takia teinkin tälläisen sekamelskan jutuista, jotka satun muistamaan viime vuodelta. :)

 


perjantai 2. tammikuuta 2015

Uusi vuosi

2.1.2015


Keskiviikkona otimmekin äkkilähdön kohti Vantaata ja olenkin hyvin pahoillani kun en ole kirjoittanut moneen päivään. Se jäi siinä tohinassa kokonaan.
Vuosi vaihtui meillä rauhallisissa merkeissä, koska Vili pelkään raketteja, niin ilta meni sohvalla löhöillessä. Tehtiin hyvää ruokaa ja juotiin hieman kuohuviiniä, mukava ilta siis. Vilin puolesta hieman harmitti, kun pelkäs niin kovasti. Se yö menikin valvoessa, kun hyssyttelin Herkkoa. Sen oli pakko haukkua joka pamaukselle.

Tämä vuosi nyt ei ehkä alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, koska viime yön valvoimme iskän kanssa kun Herkko oksensi aamu neljästä kahdeksaan. Olin päässyt nukkumaan vasta yhden maissa, joten nyt väsyttää aika lailla ja sen varmastikkin huomaa tästä tekstistä. :P

Monesta seuraamastani blogista olen lukenut hienoista suunnitelmista tälle vuodella ja yritän itsekkin laatia sellaisen, mutta en nyt, koska olen ihan kanttu vei. Kerron silti, niistä muutamasta uuden vuoden lupauksesta, jotka tein ja toivon todella että pystyn myös pitämään nämä. :)

1. Lupaan yrittää opetella syömään kalaa tänä vuonna.
2. Lupaan olla parempi omistaja koirilleni ja panostaa koulutukseen. 
3. Lupaan itselleni, että teen asioita, joista unelmoin ja pidän, muiden mielipiteistä välittämättä.