lauantai 28. helmikuuta 2015

Selittelyä

28.2.2015


 Heipä taas kaikki ihanat lukijani! Olen omantunnon tuskissani tässä, koska en ole taas kirjoittanut hetkeen. Yritän yleensä kirjoittaa vähintään kaksi kertaa viikossa, mutta nyt tässä on ollu vähän kaiken näköistä. Ensimmäiseksi, kirjoitin tällä viikolla työsopimuksen (hiphurrei!) ja sen asioisen kanssa olen tällä viikolla kamppaillut. Lähinnä Kela ja työkkäri ongelmia, kuten varmasti kaikilla muillakin työtömillä on niiden kanssa ollut. Toiseksi, olen alkanut käymään salilla, joka on myös aika aikaa vievää touhua ja lihakset on ollu kiitettävän kipeinä (ihan kun se olisi jokin hyväkin syy jättää kirjoittamatta blogiin). Kolmanneksi, minulla on ollut niin sanotusti hieman oma pääkoppa sekaisin tai ei ole ollut hyvä olla, enkä halua kirjoittaa mitään masentavaa tekstiä. Lähinnä tämä neljä kuukautta jatkunut työttömyys on painanut mieltä alas, kun tuntuu siltä ettei ole tarpeeksi hyvä mihinkään. Mutta luulen että tämä tästä pikku hiljaa, kun pääsen takaisin töihinkin ensi maanantaina. :) Kirjoittelen ensi kerralla jonkun järkevämmän jutun, koska nyt halusin vain pyydellä anteeksi ja keksiä huonoja tekosyitä. :P

torstai 19. helmikuuta 2015

30 faktaa meistä

19.2.2015

Tänään ajattelin kirjoittaa meistä tälläisen pienen tietopaketin, jossa kerron pieniä faktoja, joita ette välttämättä meistä vielä tienneet. Aloitetaan siis nuorimmasta:

Herkko 
1. Rakastaa uimista
2. Leikkii kuin kissa
3. Jos erehtyy sanomaan "Ruokaa, ruokaa vatsa huokaa", tämä herra menee täysin sekaisin
4. Hyvin perso siis ruualle.
5. Hyvin haukkuherkkä, jokainen tiellä menijä haukutaan lyttyyn, jos satutaan olemaan pihalla.
6. Lempinimi Lousku tulee siitä kun Herkko usein äänekkäästi louskuttelee hampaitaan.
7. Toinen lempinimi on Tora, joka juontaa juurensa Herkon purukalustosta.
8. Luonto-ohjelmien katselu on kivaa.
9. Kaivaminenkin on mukavaa touhua, varsinkin peiton kaivaminen sängyssä..
10. Kaikki liikkuvat tai ääntä pitävät esineet ovat pelottavia.

Vili
1.Vilin lempinimiä ovat vanhaherra, ransu karvakuono, vilpuri..
2.Välillä vähän liiankin huomionkipeä.
3. Ei pysy auton takapenkillä ilman turvavyötä, könyää muuten väkisin itsensä etupenkille.
4. Saunominen on yksi lempi jutuista
5. Kerjäämisen mestari. Ulina jatkuu kunnes saa haluamansa.
6. Pelkää raketteja.
7. Eikä mopotkaan ole kauhean kivoja.
8. Hyvin teatraalinen tapaus eläinlääkärissä.
9. Pehmolelujen kantaminen ympäri kämppää on tosi kivaa.
10. Murisee ja haukkuu paljon unissaan.

Noora
1. Olen syntynyt sinä vuonna kun Suomi voitti ensimmäisen maailmanmestaruuden lätkässä, elikkäs -95 (tuloksella 4-1 Ruotsia vastaan)
2. Kyllä, tykkään lätkästä, parasta on MM-lätkä (ja paras pelaaja tietenkin Teemu Selänne)
3. Ensimmäinen lemmikkini oli kani ja ennen sitä minulla oli tuliliskoja.
4. Lempisarjojani ovat The big bang theory ja The walking dead
5. Moottoripyöräily on mun juttu.
6. Mulla on todella paha piikkikammo, rokotukset ja verikokeet ovat pahimpia painajaisia.
7. Tykkään irtokarkeista ja mun lemppari on pääkallokarkki, joka täytyy aina syödä tietyllä taktiikalla
8. Olen harrastanut joskus taekwondoa.
9. Lempi televisio-ohjelmat pienenä oli muumit ja pokemon.
10. Oon todella surkea laittamaan ruokaa.


keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Tavallista arkea

18.2.2015


Pääni lyö edelleen tyhjää tämän kirjoittamisen osalta, en oikein tiedä mistä kirjoittaisin, koska meidän päivämme ovat suurin piirtein kaikki aika samanlaisia. Toisaalta mietin että onko se syynä tähän kirjoitusongelmaan se että mietin liikaa mitä kirjoittaisin ja sitten se ei vain luonnistu. Noh, toivotaan että tämän viikon aikana tämä ongelma ratkeaisi.

Maanantaina lähdimme ajelulle, päämääränä taas kerran Kangasalan Musti&Mirri. Meiltä oli treeninamit lopussa, joten niitä lähinnä lähdettiin hakemaan. Alempana kuva ostoksista mitä lähti mukaan. 



Taas kerran otettiin yksi pussi Trick&Treat nameja, tällä kertaa hieman isompia, ihan vain herkutteluun. Treenausnameiksi valittiin tarjouksessa oleva Wagg merkkinen nami. Olivat tarjouksessa viisi pussia viidellä eurolla, joten ei paha ollenkaan. Jokaisessa pussissa on 125g. Kassalta lähti sitten vielä mukaan koirankakkapusseja. Itse en ole niin innokas koiran kakan kerääjä, mutta aina kun koira tekee asiansa sellaiseen paikkaan, jossa se häiritsee muita ihmisiä, niin kerään kyllä. Mutta jos olemme metsässä tai koira menee ihan ojan pohjalle, niinkuin meidän koirat yleensä, niin en lähde sinne ojaan noukkimaan. Siellä se ei ketään häiritse.

Sitten viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä tuo frisbee, joka on merkiltään Zogoflex. Tätä voin todellakin suositella hyvillä mielin kenelle tahansa. Tänään kun olimme jäällä juoksentelemassa, pääsivät koirat koetestaamaan tuon ja ihmettelen miten se kesti kaiken sen retuutuksen. Todella kestävää tavaraa siis. Yllätyin myös siitä, että vaikka tuote on valmistettu Yhdysvalloissa, niin mukana tuli kuitenkin suomenkielinen teksti. Tämä tuote kestää myös konepesun ja kelluu vedessä. Lisäksi se on 100 prosenttisesti kierrätettävä ja täysin myrkytön (ei sisällä BPA-yhdisteitä, eikä lateksia). Tätä frisbeetä löytyi myös pimeässä hohtavana versiona, joka olisi hyvä pimeässä heittelyyn, mutta päivällä se saattaa hukkua lumen sekaan, joten sen takia sitten päädyttiin oranssiin.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Räpiköintiä

15.2.2015



Tänään oli loistava keli lähteä koko perheen voimin ulkoilemaan. Poikaystäväni on odottanut kuin kuuta nousevaa, että pääsisi kokeilemaan uusia suksiaan ja tänään se sitten toteutui. Koska minulla ei suksia ole, taluttelin minä suurimman osan matkasta koiria. Alussa menikin ihan hyvin, mutta jossain vaiheessa Herkko päätti seota ihan kokonaan. Herkko ei erityisesti tykkää liikkuvista esineistä, esimerkiksi haravointi ei onnistu meillä laisinkaan. Joten sukset ja sauvat olivat todella pelottava juttu. En tiedä mistä moinen pelko on tullut ja miten siitä pääsisi mahdollisesti eroon. Normaali arjessa se ei niin haittaa, kun imurointi on Herkon mielestä ihan ok, paitsi jos imuri tulee liian lähelle.
Kokonaisuudessaan oli siis mukava päivä. Käytiin jopa kaupungissa pyörähtämässä XXL liikkeessä Kalevassa ja ostettiin poikaystävälleni alusasukerrasto ja minä sain söpön väriset sukat. Ei siis yhtään turha reissu. :)

Ensi viikolla yritän kirjoittaa jotain oikeasti järkevää ja tehdäkkin jotain järkevää. Kerron aikeistani lisää ensi viikolla, mutta toivon jo sormet ristissä, että suunnitelmani onnistuisi. :)

lauantai 14. helmikuuta 2015

Hyvää ystävänpäivää!

14.2.2014

Koiraa parempaa ystävää on vaikea löytää. Koira iloitsee aina siitä kun tulet kotiin, antaa suukkoja aamulla kun heräät (vaikka näyttäisitkin petolinnun takapuolelta), koira ei ikinä paljasta salaisuuksiasi, koira ei hylkää sinua huonollakaan hetkellä. Koira rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet, täysin pyyteettömästi. Koira ei välitä siitä miltä sinä näytät, eikä arvostele sinua. Se suojelee sinua, kuuntelee murheesi, lohduttaa ja antaa ainakin minulle syyn nousta sängystä.

Halatkaa tänään siis koiraanne ja osoittakaa sille että myös sinä välität siitä. <3


Kaksi maailman tärkeintä. <3

tiistai 10. helmikuuta 2015

Kevättä ilmassa

10.2.2015

 Tänään lähdettiin koko porukalla aamupäivästä hieman ulkoilemaan, kun ilmakin oli niin nätti. Ajattelin että käytämme valoisan päivän hyödyksi ja menemme jäälle, niin saan samalla räpsiä kuvia. Tässä siis muutama otos.:)




Oli todella kivaa köpötellä jäällä auringonpaisteessa, vaikka joissakin kohdissa oli hieman sulaa ja kengät kastuivat. Tuntui jo niin keväiseltä, vaikka nyt on vasta helmikuu. Nähtiin jopa pajunkissojakin jo. Minun mielestäni ei ole edes tullut vielä kunnon talvea, kun ei ole juurikaan pakkasta ja minun uusi, lämmin talvitakki on saanut odottaa naulakossa kylmempiä kelejä. Kiva olisi päästä tänä talvena vielä kokeilemaan sitä lumikenkäilyä ja laskettelemaankin haluaisin vielä päästä. 

Aina elämä ei ole vain auringon paisteessa lenkkeilyä ja herkkujen syöntiä. Eilinen ei sujunut mitenkään ruuan laiton osalta ja tänään saatiin sitten kuulla ne Herkon maksa-arvojen tulokset. Kohollahan ne on edelleen, tosin laskuakin on tapahtunut. Noin neljä kuukautta sitten alat arvo oli 276 ja nyt ne olivat 179. Pitäisi olla maksimissaan 130. Eläinlääkäri pyysi sitten tulemaan loppuviikosta ostamaan jotain ravintolisää ja keskustelemaan muutenkin maksaystävällisestä ruokinnasta. Tässä kohtaa minä murahdan. Laskua noissa alat arvoissa alkoi tapahtua kun siirryimme raakaruokintaan, enkä todellakaan aio siirtyä mihinkään maksaystävälliseen nappulaan. Koira kun voi noi ylipäätänsä hyvin, on energinen, syö ja juo. Tottakai huolestuttaa mikä siellä voi olla vikana, mutta raakaruuasta me ei vaihdeta enään nappulaan. Se on jämpti.

Tässä vielä lopuksi kyselen, että onko jollain muulla kokemusta koholla olleista ALAT arvoista? Jonkun verran olen selaillut Internetin ihmeellistä maailmaa, mutta mitään järkevää en ole löytänyt ja toiseksi, huolestutan itseäni liikaa, jos luen kaikki kauhutarinat maksasairauksista. Jos jollain on kokemusta tälläisestä, niin olisin todella kiitollinen jos kertoisit oman tarinasi kommenttikenttään. :)

perjantai 6. helmikuuta 2015

Rokotuksia

6.2.2015


Päivämme alkoi tänään aikaisin heräämisellä, koska kymmeneltä meidän täytyi olla jo eläinlääkärissä. Herkolla oli rokotuksien aika taas ja tämän lisäksi otettiin taasen kerran verikoe, maksa-arvojen tutkailua varten. Tosiaan viime vuonna vähän vahingossa saimme selville että Herkolla on maksa arvo (alat) koholla ja sitä alettiin sitten tietenkin tutkimaan. Ei auttanut lääkitys, mutta ei myöskään onneksi todettu maksasunttia, jota eläinlääkäri epäili. Kun maksaultrassa näytti siltä että suntti se on, itkin silmät päästäni. Mutta onneksi sappihappoarvojen perusteella se suljettiin pois. Eläinlääkäri neuvoi odottamaan muutaman kuukauden ja tänään tosiaan sitten käytiin kontrollissa. Tiistaina saamme sitten tietää tulokset.

Lääkäri reissu sujui siis hienosti, Herkko ei sanonut mitään vaikka otettiin putkellinen verta ja piikitettiin rokotteet niskaan. Ja minä olin vieressä kuin ylpeä äiti konsanaan. <3





Vaikka eilen kävimmekin jo eläinkaupassa, niin ainahan sieltä unohtuu jotain ostaa. Tänään tosin kävimme kolmessa eri eläinkaupassa ja näinkin hurjat ostokset tuli mukaan (kuva alempana). Tosin tuon Trick&Treat pussin ostin jo eilen Kangasalan Musti&Mirri -liikkeestä. 
Ekasta liikkeestä ei lähtenyt mitään mukaan, koska etsimme alunperin meidän kahdelle chinchillalle tuollaista jyrsittävää kiveä. Sellainenhan löytyi sitten seuraavasta liikkeestä, joka sijaitsee Linnainmaan Citymarketissa (Faunatar). Sieltä lähti mukaan kaksi jyrsittävää kiveä ja kaksi nippua pajutikkuja. Olen laiska enkä jaksa kuivata tikkuja itse. :3
Viimeisenä menimme meidän omassa pikku kylässä sijaitsevaan eläinkauppaan, josta lähti mukaan kaksi sinistä blinki valoa. Ja kyllä, meillä OLI tuollainen jo aikaisemminkin, mutta joku nimeltä mainitsematon koira Herkko, onnistui hukkaamaan sen vapaana juostessaan. Noh, nyt on sitten molemille tuollaiset.


Näin lopuksi vielä: Yritän kovasti muokata blogiani omaan silmään mukavemman näköiseksi, joten älkää ihmetelkö jos jotain ihan kummalisia muutoksia tapahtuu yht'äkkiä. Koodaaminen ja kuvien muokkaaminen ei ole oikein minun juttuni, joten tämä ottaa paljon aikaa. Yritän myös parannella esittelysivuja minusta ja koiristani, jotka löytyy tuolta ylempää. Mietin myös tekisinkö pienen esittelyn meidän häkkiasukeista, mutta pelkään että koko blogi menee liian sekavaksi. Kommentteja saa siis heittää; mikä on hyvää ja mitä voisi vielä parantaa tai lisätä. :)

torstai 5. helmikuuta 2015

Kulttuuria

5.2.2015

Eilen kotiuduin reissultani ja koirat olivat todella onnessaan, kun tulin kotiin. Kyllähän ne tuljaisetkin pojille maistuivat. Saivat jotain sydämen muotoisia koiran keksejä. Tänään ostettiinkiin noiden lisäksi treeninameja, jotka taasen olivat trick&treat merkkisiä, tällä kertaa isomman kokoisia luun muotoisia kuin aikaisemmin, koska tuntui että Vili veti innostuessaan niitä pienempiä henkeensä. Treeninamien lisäksi ostettiin taas kuukaudeksi ruokaa pakkaseen ja nyt onkin taas pakkanen täynnä sapuskaa.

Tämän postauksen otsikko juontaa nimensä tiistai päivältä, kun kävimme isovanhempieni kanssa Turussa pyörimässä. Ensimmäisenä suuntasimme Turun taidemuseoon ja jo itse rakennus oli mielestäni nähtävyys itsessään. Päänäyttelynä siellä oli Ellen Thesleffin maalauksia, jotka nyt eivät niinkään innostaneet minua. Yläkerrasta löytyikin sinne museon oma kokoelma, jossa oli todella hienoja maalauksia, esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan kalevala maalaus; Joukahaisen kosto. Yläkerrasta löytyi myös tämän vuotisia todella upeita kollaaseja. Tästä pääset museon sivuille.

Kun olimme taidemuseon kiertäneet, meninmme kiinalaiseen syömään ja sieltä jatkoimme massut täynnä, kohti biologista museota. Biologinen museo on aika vanhassa talossa, emmekä heti huomanneetkaan sitä, vaan ajoimme ohitse. Museossa oli todella hienoja "näyteikkunoita" tai miksi niitä nyt voisikaan kutsua. Ikkunan taakse oli rakennettu jonkilainen luonto miljöö ja sieltä löytyi eläin, jos toinenkin. Yritimme tunnistaa ja löytää mahdollisimman monta eläintä, ennen kuin lunttasimme kuvasta. Miljööt olivat todella hienoja ja tuli opittua aika monta uutta eläinlajia. Näiden lisäksi museossa oli nyt hyönteisnäyttely, jossa oli yli 15 000 hyönteistä. Erityisesti tykästyin perhosiin, mutta myös ne isot koppakuoriaiset isoine sarvineen olivat hienoja. Muistoksi tuolta, isovanhempani ostivat minulle avaimenperän, jossa on sisällä skorpioni. Se pääsikin heti killumaan auton avaimiini.:) Tässä linkki biologisen museon sivuille.

Ainut ja sekin epäonnistunut otos kulttuuri reissulta. Kuvassa siis minä ja karhu. :)
Skorpioni avaimenperä


Mukava reissu siis takana päin, kilometrejäkin kertyi tuolla roadtripillä yhteensä 512 kilometriä. Aikamoinen maailmatkaaja siis olenkin ja siitä puheen ollen, sain tällä viikolla sähköpostin, jossa kerrottiin että minut on buukattu 30. toukokuuta klo 6 lähtevään lentokoneeseen. Ei huono. Enään siis 114 päivää Italiaan lähtöön. :)

maanantai 2. helmikuuta 2015

Rakkaudesta moottoripyöräilyyn

2.2.2015

Aloitan tämän postauksen pahoittelemalla viikon mittaista hiljaisuutta, en ole keksinyt kirjoitettavaa ja viikonloppuna en olisi edes kerennyt. Nyt tällä reissulla minulla ei olekkaan koiria mukana laisinkaan, joten ainakin alkuviikon postaukset eivät ole niin koira-aiheisia kuin yleensä ovat, mutta vaihtelu virkistää. :)

Viikonloppu kuluikin isälläni Vantaalla ja tietenkin Helsingin messukeskuksessa tuli vietettyä aika paljon aikaa MP-messujen takia. Perjantaina saavuin iskälle yhdeksän maissa ja kymmeneksi huristeltiin messuihin. Siellä menikin sitten ilta seitsemään asti. Perjantai pyhitettiin kiertelylle ja super endurolle, joka olikin ihan parasta koko messuissa. Messuilla siis ajettiin ensimmäistä kertaa kilpaa super enduroa Suomessa ja minä olen kyllä ihan tuon lumoissa nyt. Erityisesti kannustettiin perjantaina ainutta naiskuskia, joka pääsi myös finaaliin. Lauantain kisat eivät niin kiinnostaneetkaan kun radalla oli vain naiset ja junnut. Lauantai päivä menikin enemmän siinä odotellessa kun iskä jäi suustaan kiinni, eikä siinä ihmispaljoudessa olisi mitään nähnytkään. Tai kuten minä sanon: "Siellä oli porukkaa ihan pipona!".

Minä ja iskä lauantaina katsomassa super enduroa


Super enduro rata oli todella haastava.

Jos olisi rahaa ja jos olisi aloitanut aikaisemmin, tollasella pyörällä metsässä tai hiekkamontuilla ajaminen olisi ihan huippua. Harmittaa näin jälkeen päin etten rutissut vanhemmilta tuollaista harrastusta, nyt olen jo ikä loppu, tirsk. :')

Löytyihän sieltä messuilta mulle sitten pyöräkin. Edelleen merkkiuskollisena Yamahalle, joten Yamaha MT-7 kiinnosti minua ja jos sen vaikka pääsisi koeajamaan ensikesänä. Tai siis ihan pakko päästä, vaikka sitä pyörää nyt tänä vuonna ollakkaan hommaamassa. Näin merkkiuskollisena mukaan messuilta tarttui myös tuossa ensimmäisessä kuvassa oleva Yamaha takki, eikä maksanut kuin kymmenen euroa. <3

Koe istumassa Yamaha MT-7 pyörää.

Sitten vielä lopuksi jotain koira-aiheista. Tänään pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni trimmaamaan koiraa ja koekaniinina toimi isovanhempieni koira Santtu. Siistin hieman tassuja ja päätä ja mielestäni ihan hyvä tuli, ainakin kun kyseessä on ensimmäinen trimmaus. Santtuhan on hieman ylilihava, joten nättiähän siitä ei saa tekemälläkään. Tiedän että monella lukialla alkaa veri kiehumaan tuosta koiran liikalihavuudesta ja niin minullakin. Itse en vain siihen pysty vaikuttamaan, vaikka olenkin yrittänyt ja tuota karvapalleroa käykin välillä sääliksi.

Santtu