tiistai 17. marraskuuta 2015

Laiskuus on maailmamme pahin sairaus

17.11.2015


Olen pahoillani siitä etten ole kirjoittanut. Kului aikaa ja sitten tuntui vaan nololta kirjoittaa niin myöhässä. Nyt päätin vain kirjoittaa sitten. Ehkä siksi että on mukavaa purkaa ajatuksia, se helpottaa minua kummasti. Mietin myös sitä stressasinko liikaa sitä mihin tämän blogien tekstien on liityttävä ja se että rajasin sen itselleni liian tarkasti vain koira-aiheeseen. Tuntui vaikealta kertoa vain koirista, koska noh, tossahan ne nököttää :D Jos kukaan nyt ymmärtää mitä meinaan. Mutta se siitä turhasta jaarittelusta.





Mistä siis aloittaisin? Aloitan nyt vaikka siitä että mulla on uus työpaikka! Tai siis uus ja uus, olen kohta ollut jo neljä kuukautta. Tuntui hurjalle vain irtisanoa itsensä, mutta aika vähän niitä edellisessä työpaikassa sai edes tehdä töitä. Loppu ajasta olin uuden sairaalan rakennustyömaalla ja se jos mikä oli ihan kamalaa. Uudessa työssäni viihdyn todella hyvin! Uuden oppiminen on kivaa, kumpa saiskin tunkea tietoa enemmän ja nopeammin, mutta tyhmä pää ei pysy mukana. Ei auta tulla vanhaksi.







Eikä tässä vielä kaikki! Mä opiskelen mun työn ohella itseni merkonomiksi! Kuvan otin edellisenä iltana ennen koulun alkua. Olin kuin ekaluokkalainen ostamassa koulutarvikkeita. :D 
Jännitti ensin ihan älyttömästi, kun ajattelin että siellä on vaan jotain tapoihinsa jämähtäneita mummuja, mutta onneks meidän luokka on ihan best! Alkuun ajattelin että olisin lyhentänyt sen kaks vuotta ehkä yhteen vuoteen, mutta toisaalta, hitaasti mutta varmasti. En halua aiheuttaa itselle enempää stressiä.

Sitten kun sanoin sen stressi sanan, mieleen juolahti meidän ihanan kodin järjetön kaaos. Meillä on tällä hetkellä kylpyhuone remontti meneillään ja siksi kirjoitankin tätä nyt äidin koneella, äidin olohuoneessa katsellessa simpsoneita. Eli kirjoituksissa oleva stressaantunut vivahde tulee ihan vain tästä remontista. Joten älkää ihmetelkö. :)




Sitten siihen elämäni tärkeimpään. Parasta mitä voi olla on se että voi ottaa koiran mukaan töihin. Tai siis,Vilihän on ihan palkattu meille vahtikoiraksi ja saa siitä palkaksi possunkorvia. Phihii. Herkko toimii tietenkin verottajan roolissa ja vie palkasta puolet. :D

Sitten sanon tämän nyt ihan sen takia ettei tulisi mitään sanomista. En muista olenko aikaisemmin kertonut ikinä aikaisempien työpaikkojen nimiä, mutta nyt sen luultavasti tulen sen sanomaan. Joten kerron että jokainen mielipiteeni jonka täällä sanon, on minun omani, eikä se liity mitenkään firmaan jossa työskentelen. Jos joku loukkaantuu siitä mitä tänne kirjoitan, saa suuttua minulle eikä kenellekkään muulle. :)

Mielessäni on paljon askarteluvinkkejä, mutta katsotaan mitä mieleen juolahtaa. Näkyillään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)